torstai 30. kesäkuuta 2011

Nämä päivät...




Nämä päivät kuluvat ihan näin.
Omalla painollaan, ilman kummempia juttuja.
Eilen käytiin kahdesti uimarannalla, koko perheen kera ja iltauinnilla mattopyykin jälkeen.
Nyt pihassa roikkuu kuivumassa kymmenisen puhtaalle tuoksuvaa mattoa.
Jotka ajattelin rullata vielä sivuun odottelemaan syksympää.
En jotenkaan raaski levitellä niitä heti lattiaan, kun kuljetaan paljainvarpain, niin olisi pian samannäköisiä kuin ennen pesua.

Eilen oltiin myös pyörillä mummulassa. Kolme-neljä kilometriä suuntaansa. Matkalla poikettiin torille jäätelöille. Perillä grillattiin makkarat. Ja pojat menivät vesisotaa. Mummu keitti kahvit ja tarjoili jäätelöt.
Jostain luin että siitä tietää että on kesä, kun ei pysy laskuissa, montako jäätelöä syö päivänaikana.

Tänään ollaan oltu naapurissa aamukahvilla ja mehuilla. Lapset touhuilivat pihassa ja ihmeen kivasti touhuilivatkin, saatiin rupatella ystävän kanssa omia tärkeitä aikuisten juttujamme...

Nautitaan näistä päivistä, tälläisinä.  Aurinkoisia ja leppoisia!

Ps. tästä pääsee arpajaishumuun :)

tiistai 28. kesäkuuta 2011

l i l a r u m



Olen nyt kuulkaas niin kuuliainen, että heti kuin tilauksesta laitan tänne kotikuvia. Täysin stailaamattomia, hetki sitten, ilta-auringon laskiessa räpsittyjä.
Huomaan että taulutkin on miten sattuu, ja jollette heti huomaa, niin huomautan; melkein puolesta kehyksiä puuttuu vielä kuva tai teksti.

Aiemmin seinällä oli vain tuo taulu jossa neljä sydäntä. Ja isolle seinälle se oli liian vähän.
Taulujen ryhmittelyä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Toteuttaminen aina venyi. Tässä on nyt alku.
Seinä täydentynee aina kun kohdalle osuu oikeanlainen kehys.

Tämä huone on alakerran toinen huone, olohuoneen vieressä. Melkein ylimääräinen meille. Ehkä joskus meidän makuuhuone, kun pojat kasvavat ja valloittavat yläkerran.
Siihen saakka täällä netteillään, luetaan, rämpytellään satunnaisesti kitaraa, kuivataan pyykkiä, leikitään, askarrallaan, juostaan läpi....

maanantai 27. kesäkuuta 2011

blogiasiaa ja helppoa leivontaa




Tahtoisin niin kovasti kirjoittaa ja kuvata jotain kivoja löytöjä kirppareilta, mutta en ole pahemmin niillä kierrellyt, ja kun olenkin, niin olen palannut tyhjin käsin. Tavallaan tylsää, tavallaan hyvä juttu. Kun en oikein tiedä mihin mitään kohta mahtuu.
Eikä tarvitakaan mitään.
Vaatteita kyllä. Lähinnä pojille. Tulevalle koululaiselle. Mutta niitäpä ei niinvain enää löydykään noiden koossa, käytettynä.

Tahtoisin myös tehdä postauksen jostain kivasta kodin sisustusjutusta, mutta. Taas se iso mutta. Ei ole mitään uuttaa, mitään valmista, eikä mitään vanhaakaan.

On vähän sellainen tunne että kaikki olisi kertaalleen kuvattu.
Mitäs sitten?

On myös alkamassa neljänkuukauden "kituaika" kun jään pelkälle kotihoidontuelle. Se tarkoittaa että juuri mitään suunnittelematonta ei tehdä, eikä osteta.

Ratkaisen tilapäisesti asian siten, että kuvataan sitten ruokia. :)
Kuinka tylsää hyvänsä, näin mennään.
Ja jaan samalla yhden mukavan, nopean, yksinkertaisen ohjeen, jolla saa pikapikaa tuoretta "leipää". Oli erityisesti lasten makuun!

p e r u n a r i e s k a s e t  
(näitä tulee neljä)

4 keskikokoista perunaa
1,5 dl maitoa
ripaus suolaa
1 muna
2dl hiivaleipä-/vehnäjauhoja
1dl ohrajauhoja
2rkl voita

survo kypsät, kuoritut perunat, lisää maito ja muut aineet. Leivo (levitä) taikinasta neljä leipää. Pistele ja paista heti 275asteessa n.12min.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

tiivistetyt juhannuskuulumiset


Keskikesää juhlistettu.
Perheen ja suvun kera perinteisin menoin.
Grillausta, ulkonaoloa, yhdessäoloa, sauna, kokko, latokaraoketanssit, diaboloesityksiä lasten toimesta, kalastusta, kävelylenkkejä, jäätelöä, muurinpohjalettuja.
Kolmen päivän kotoa (koneelta) poissaolon jälkeen mukava istahtaa, lueskella muiden kuulumisia, pyykkäillä ja valmistautua uuteen viikkoon.

Vielä yksi viikko lomaan.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

pinnallisia

Mieli tekisi vähän manata.
Vähän jauhaa ja vähän kirota!
Mutta koska en tahdo blogissani jauhaa paljonkaan pintaa syvemmälle, etenkään omissa asioissa, niin pysykööt kepeänä ja suppeana tämäkin teksti.

Tämän päivän pinnalliset pikkujutut: (joidenkin mielestä pieniä, toisille isoja)
*aamuvieraita
*ulkoruokintaa (pikaruokalassa lounasaikaan, lasten kera)
*esikoinen kyläili pikkuserkullaan
*tehtiin salaattivadillinen osaksi oman maan tuoreista
*eilistä pizzaa
*rikkaruohojen kitkemistä
*tomaatinalkujen kastelemista
*sadekuuro
*saunanlämmitys
*pojat papan parturoitavana
*outo hiljaisuus






ps. kuvat onnistui vihdoin pienellä viiveellä...

tiistai 21. kesäkuuta 2011






Luen ekovuodesta manhattanilla, olen ahminut kirjan viimeisille sivuille. Suosittelen!
Paljolti tuttua juttua, mutta hauskalla tapaa kirjoitettuna! Ei paasausta, eikä turhantärkeää nippelitietoa.
Lainasin serkultani myös toisen kirjan; mats-eric nilssonin: aitoa ruokaa. Se menee seuraavaksi lukuun.

Ajattelin että olisi hyvä ja järkevää vähentää koneella istumista iltaisin ja vaikkapa lukea. Huomaan vaan meneväni entistä myöhempään yöunille kun hyvä kirja on kesken.

Ja kun huomaan kukkuvani myöhempään illalla, huomaan myös juovani kahvia entistä enemmän. Tällä voisi olla yhteyttä...?
Ajattelin siis vähentää sitä ja siirtyä taas enemmän teelinjalle.
Ilman aamukahvia tosin en osaa olla.
Ja kun nyt olen ajatellut niin kauhean paljon, ajattelin vielä koittaa hauduttaa teetä pihamaan antimista. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä voisi teehen käyttää?

Tein annoksen persikka-banaanijugurttia, johon hain kasvimaasta sitruunamelissaa, sekin kelpaisi varmaan teehen? Mahtava tuoksu!

Kuvat on hetki ennen ukkosta. Äsken kuvia ladatessa jyrisi aikalailla. Esikoinen laski salaman ja jyrinän väliä. Pääsi jonnekin kymmenenkieppeille joka kerran. Ei nyt ihan kohdalla ollut, mutta vettä tuli kuin saavista kaatamalla.

Tulipa sekavanoloinen sepustus, kuten sanoin ajatuksia on pää täynnä, ehkä liiankin pursuilee. Pitänee ottaa kynä kauniiseen käteen ja laatia muutama pääkoppaa tyhjentävä lista.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

juoksuaskelia

Mistä saisi murto-osan tuota virtaa mitä lapsissa riittää loputtomiin?
Juoksevat joka paikkaan, kävellä ei kerkiä eikä malta.
Säntäilevät sinne ja tänne ja tuonne. Kääntävät jokaisen kiven ja kaivavat matoja maasta. Keräävät aarteita teiden varsilta; pullonkorkkeja, keppejä, pölykapseleita, kiviä, käpyjä, muovinpalasia...

Puhumme puistoäitien (ystävien ja tuttavien) kanssa paljon poikien ja tyttöjen eroista. Minä tiedän vain pojista, ja sen mitä muistan omasta lapsuudestani, tyttönä. Ja vain sen mitä näen ympärillä. Muitten muksuista. Ja kyllä vallan heissä on eroja. Pojissa ja tytöissä.
Lapsissa yleensä.
Minä sanon että eläköön ne erot! Eihän me aikuisetkaan olla samasta muotista.

Meille nyt sattui tälläiset "eläväiset" pojat. Yleisemmin kuulen sanottavan villeiksi. Minä kutsun pojiksi.
Touhukkaiksi pojiksi ja lapsiksi. Joita kiinnostaa yli kaiken muun, kaikki.
Pojiksi joille kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Jotka kinaavat, vänkäävät, vääntävät kättä, pitävät ääntä itsestään, juoksevat mieluummin kuin kävelevät, jaksavat odottaa ja kuunnella tasan niin kauan kuin aihe kiinnostaa, leppyvät yhtä nopeasti kuin kiukustuvat, eivät mökötä viittä minuuttia kauempaa, eivät kanna kaunaa, eivät puhu pahaa, eivät lakkaa puhumasta....

Piti kirjoittaa jotain ihan muuta...jotain sinnepäin että vähille jäänyt koneella istuminen. Koitan pysyä perässä.

Ihanien, meneväisten, tekeväisten poikieni perässä!!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

pyykkipoikamuistutin ja pöydänkulma




Ja pahoitteluni heti alkuun että kuvat on epätarkkoja kun valoa taas niukanlaisesti.

Ostin yhdestä käsityökojusta tuollaisen hauskan, pirteän värisen muistilappupidikkeen. Kiva ja simppeli idea, olisi helppo toteuttaa itsekin! Vaikka lahjaideaksi?
Jokaiselle viikonpäivälle on oma eriväriseksi maalattu pyykkipoika...
Ripustin "muistuttimen" keittiön oveen paremman paikan puuttuessa.

Pieni kuvamaistiainen myös uudesta-vanhasta pöydästä, joka meille kulkeutui viikonloppuna. Ihana! Pöytä on puhdas maaleista ja täynnä ajan jälkiä, en meinaa maalata, mutta mietin olisiko syytä antiikkivahalla tms. käsitellä?

Samana sunnuntaina meille kotiutui myös yksi reilu satavuotias patakaappi. Laittelen kuvia kun tämän huone alkaa muotoutuun. Niin ja kun valoa taas enemmän.

Kyllä vesisade tuli tarpeeseen, ja ihan kiva sisälläkin puuhailla kaikenlaista. Ja yöt nukkuu paremmin. Eli on näissäkin päivissä puolensa.

lauantai 11. kesäkuuta 2011




Yötkin nyt niin kuumia ettei viitsi mennä liian aikaisin sänkyyn pyörimään. Unet kutistuvat entistä lyhyemmiksi, kun aamulla on taas sama juttu; kuuma!
Ei viitsi todellakaan valittaa, vaikka melkein tekisi mieli.
Mahtavaahan tämä on; kesä ja helteet!!

Verannalle keräsin tonkallisen lupiineja pihasta. Ne on kait pahemman luokan rikkakasveja, joista pitäisi päästä monien míelestä eroon. Minä tykkään.
Eipä niistä pihassa ainakaan harmia ole, vaikka valtaavat orapihlaja-aidan vierustan. Luonnossa jo valtaavat liikaa tilaa, on se pois muilta niittykukilta.

Vanha petauspatja on euron ostos kierrätyskaupasta. Mietin jonkinaikaa mitä siitä keksisi, olkoon nyt yhtenä loikoilupaikkana verannalla. Vaikka harvoinpa tässä ehtii loikoilemaan. :) Paikkoja on silti oltava, että olisi ainakin mahdollisuus, jos siltä tuntuisi.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Siesta





 Näistä aineksista; pihan vihreistä (voikukan ja herukan lehdet, nokkonen, minit lollorossot, minit sitruunamelissat), jäisistä mansikoista, banaanista, leseistä, parista desistä kylmää vettä ja lorauksesta hunajaa on meidän kuumaakin kuumemman keskipäivän drinksu tehty!



Ja näissä puitteissa sitä siestaa vietetään! Sain siivoiltua (taas) siitepölyjä pihakalusteista ja laitoin liinaa ja siirtelin kukkien paikkoja, toin penkeille pehmusteita ja korillisen lehtiä. Kelpaa näistä päivistä nauttia!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

katkarapuleipä x 2

Illalla piti koittaa mitä pinaatista voisi tehdä. En ole aiemmin tehnyt mitään tuoreesta pinaatista, saatika koskaan aiemmin kasvattanut sitä itse.
Nyt pinaatti alkaa olla sellaisella alulla että ajattelin saksia muutamia lehtiä ja ryöppäsin ne. Luin jostain että jos vähän syö pinaattia, voi syödä keittämättäkin, mutta päätin nyt kuitenkin ryöpätä.
Lehdet meni pieneen kasaan, niin pieneen ettei niistä olisi ollut salaatinpohjaksi, ja ajattelin sitten käyttää ne leivän päällä.
Ensimmäinen versio:

 Paahdettu grahampaahtoleipäsiivu, päällä oliiviöljyä, ryöpätyt pinaatit, katkarapuja, sitruunamehua, suolaa, pippuria ja vihanneskrassia.
Ihan maistuva, mutta parempi oli tämä seuraava versio:

Sama paahdettu leipä, päälle sipulia, valkosipulia ja katkarapua joka nopeasti paistettu pannulla oliiviöljyssä sipuleiden kera. Maustettu sitruunamehulla, pippurilla ja suolalla. Lusikallinen maustamatonta jugurttia päälle ja vihanneskrassia. Ja muutama salaatinlehti.

Tälläinen leipäpostaus tähän maanantai-iltaan.
Kauniita ilmoja luvassa. Jeeeee!!!
Tänään pojat kävivät jo uimassa, tai kahlaamassa.