postia japanista!

Mitään tämän kivempaa ei postilaatikosta voisi löytyä.
Maailman toiselta puolen, postia minulle.
Käsin tehty suloinen pussukka, hypistelen ja rapistelen käärepaperia.
Pussissa muutama siemen, mitähän ihmeitä näistä kasvaa?
Googletan illemmalla...

Ja käsinkirjoitettua, miten hauska on lukea blogitekstin jälkeen.
 Kynällä kirjoitettua.

Thank you COCO. <3
I am very pleased. Beautiful hand-made...
And those seeds!! Exciting to follow how to get them to grow.

Reilun kahden viikon kamerattomuus on onnellisesti takana.
Postista sain eilen haetuksi canon 500D:n.
Nyt tutustutaan kameraan ja opetellaan kuvaamaan paremmin.
Kunhan vielä valoa ja aurinkoisia päiviä pian saataisiin.

Illan vilinässä, räpsin muutaman kuvan, mitään kuvista karsimatta.
Tädin pienet murut oli myös kylässä, ja neljän pojan leikkiessä menoa ja meninkiähän riittää.
Eteiseen on viikonlopun aikana löytänyt tiensä sivupöytä, jonka ystävä myi muutamalla kympillä. Ja sen alle laitoin puulaatikon lehdille, joka sai pyörät alleen, kiitos mm. Uuden Kuun Emilian idean.

Mitä meille muuta?
Odotan pakkaspäiviä, vähän saisi jo sataa lunta.
Tämä viikonloppu on mennyt ystäviä tavatessa, kahtena iltana peräkanaa on ollut tyttöjenillat.
Olen väsynyt, onnellinen ja rentoutunut.

Ja pikkuhiljaa palailen paremmin blogin pariin, tätä kaikkea on jo ihan kaipaillut!

Kuulumisia...



Juuri silloin kun tekniikka pettää, on miljoona asiaa mielessä, joista olisi kiva kirjoittaa, olisi kerrankin aikaa ja ympärillä näkee jatkuvasti kuvattavaa. Vaan ei, niin ei.

Aurinkokin paistoi, oliko se toissapäivänä, niin kirkkaasti että kuvat olisi pitkästä aikaa onnistuneetkin! Nyt mennään näillä mitä on, päivälleen vuosi sitten otetulla kuvalla.

Aamukahvia tässä parhaillaan hörpinkin.

Eilen oltiin vapaapäivää viettämässä Tampereella. Kahdestaan kolmevuotiaan kanssa. Olihan se reissu. Poika on hankalassa iässä sikäli, ettei ole enää oikein rattaissaistuva, eikä kuitenkaan vielä ole sisäistänyt suurinta osaa säännöistä, kuinka ihmistenilmoilla tulee käyttäytyä. Sokoksella joulupallot ja lasikipot helisivät kun poika viipotti pitkin ahtaita käytäviä. Tuskanhikisenä koitin pysyä rauhallisena ja kieltää kauniisti ja napakasti, vaan huudon kanssa me sitten vaihdettiin kauppaa.

Indiskasta löytyi muutama ihana juttu, laitan kuvaa kun pystyn. Kauppahallissa käytiin mustallamakkaralla, kukkakaupassa oli viherkasveilla jättiale ja sain viidellä eurolla kolme palmuvehkaa.

Kirpparilöytöjäkin olisi muutama kiva. Niistä kanssa myöhemmin....jos muistan.

Muuten arki on lähtenyt rullaamaan kivasti. Työpäivät on lyhyitä, joten jää aikaa kodille ja perheelle. Päiväkotilainen jää jo hieman paremmin hoitoon. Itse viihdyn töissä, ja olen siitä jopa yllättynyt. Ennakkoasenne kun oli itsellä vähän huono. Olin niin juurtunut jo kotiin ja ne kiireiset aamut kammotti. Mutta nyt ne menee jo rutiinilla.

Mukavaa viikonjatkoa!!

olen kameraton

Tässä viimeiset kuvat. Kuvissa lidlin kasvispannua, jossa munakoisoa, perunaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa, sekaan muutama siivu vuohenjuustoa. Hyvää oli!

Niin, kamera lensi lattialle, ja jokin meni rikki.
Uusi on tilattu, sitä odotellessa...

32

Ikä on vain numero.
Lasteni silmissä olen melkein eläkeläinen.
Tänään hoitamieni henkilöiden keski-ikä pyörii yhdeksässäkymmenessä.
Heille olen vielä pikkulikka.

Ikä on vain numero.
Ja hyvä niin.

Kukat ja suklaat ilahduttavat aina yhtä paljon.
Ja onnittelut ja halaukset.
Ja nyt minulla on pinkit hait.

32 on ihan hyvä ikä.

Eilisen löydöt.

Riihimäen lasin lumihiutaleet 0,15€

per lasi ja näitä oli yhdeksän

Lasten aterinsetti 1€, teesihti

0,05€ ja kaksi arabian lautasta

1€

Sydämenmuotoiset peltirasiat

sisäkkäin 0,10€

Hyllypapereita oli neljä rullaa,

rulla 0,50€

Mustat metalliset korkeat

kynttilänjalat oli yhteensä

5€

hetki omaa aikaa

"Teen juominen on arkista downshiftausta. Rauhoittavan juoman hauduttaminen ja sen tuoksusta nauttiminen pysäyttävät hetkeksi keskellä joulukiireitä." (divaani 10/11)

En erityisesti pidä sanonnasta "omaa aikaa", enkä "downshiftaaminen". Mutta menköön. Eikä meillä todellakaan ole vielä minkään sortin joulukiireitä. Toivoisin ettei niitä tulisikaan.

Postilaatikkoon oli eilen ilmestynyt uusin divaani. Muutamia sivuja jo selailin, erityisesti joulujutut oli kivoja, vaikka meillä ei ole vielä annettu ajatustakaan joululle. Saadaan olla joulukuussa kun alan miettiä lahjoja ja muuta. Ja pukinapulaisen hommat hoitunee tänäkin vuonna kotisoffalta käsin.

Nyt kutsuu raitis ulkoilma reippaan kävelylenkin merkeissä ja siitä iltavuoroon!

Heips!

Hengissä ollaan.
Ainakin noin suurinpiirtein.
Blogitauko on ollut pisin tähän saakka.
Syynä siihen ei ole yksistään töihinpaluu, vaan se että kone oli huollossa tämän ajan.
Ja vanhalla koneella ei tehnyt kuin pakolliset nettijutut, ei yhtään ylimääräistä.
Hidas, ja osa näppäimistä puuttuu, kiitos näppärien pikkusormien.

Mutta täällä sitä siis ollaan, hengissä.
Pienen päiväkotilaisen kanssa on ollut kaikista isoin urakka.
Isolla itkulla alkaa jokainen aamu.
Kyyneleet silmissä saa kävellä töihin.

Koululainen on ollut hurjan reipas.
Omatoiminen, rohkea ja huolellinen.

Minä olen ollut pihalla työjutuista.
Olen totutellut aikatauluihin ja muistamaan ja muistuttamaan.
Huolehtimaan normaalia enemmän.
Ikävöinyt ja surrut päiväkotilaista, vaikka tiedän että aika auttaa.

Kyllähän tämä tästä.
Suurin kynnys on ylitetty, nyt alkaa tasapainoilu työn, arjen, ja kaiken välillä.