Keskiviikko. Pakkasaamu. Puistoilua. Leipomista. Tuoreita sämpylöitä voilla. Teetä. Hunajateetä. Ja enemmän teetä. Muuttuvaa labyrinttia eskarilaisen kanssa. Läsnäoloa. Oma hetki koneella. Pyykkijuttuja. Illalla yksi pakollinen juttu. Pojat saa mummun illaksi. Miehen kanssa elokuviin.

äänetön minä, valkoisia asioita, kirja vanhemmuudesta

Kahteen viikkoon en ole kerinnyt kirppareille. Tai ei ole ollut tarvetta. Ei ole huvittanut. Tai jostain syystä en vain ole käynyt! Ei siinä sen ihmeellisempää. Vaikka sen verran oudon pitkä tauko että etsin kuitenkin asialle selitystä. :)
Nyt oli hyvä reissu! Paljon valkoisia asioita osui eteeni; untuvainen putkityyny, valkoinen arabian iso kulho (ihastuttava aarre), lisää karhulaa, kiva puinen lokerikko eteiseen pikkusälälle, ja 40 peltistä leivosvuokaa.
Sekä pari lautapeliä lapsille, tarhatossut, ainiin ja kirja.
Tommy Hellstenin vanhemmuus-vastuullista vallankäyttöä.
Opiskeluaikana tuli niitä luettua, kun kuului asiaan. Nyt olen silloin tällöin ostanut jos on eteen tullut. Yleensä hyvää ja mielenkiintoista luettavaa.
Ilta menee teetä juoden, kurkkua parannellen, yskänpastilleja imeskellen...syksyt olisi niin vieläkin enemmän kivaa aikaa, ellei olisi niin tautista..

ps. kuvaaminen on nyt juuri niin tylsää kun ei ole valoa!! parempi muuttaa kaikki mustaksi ja valkoiseksi.

juhlahumussa

Pieni poikani taas vuoden isompi. Ei silti iso vieläkään. Ihailtavan innoissaan hän repi lahjakääreistä papereita. Äidin olisi tehnyt mieli säästää paperit uusiokäyttöön, mutta kuinka voisi viedä avaamisen ilon toiselta!
Paljon autoja, palapelejä ja kirjoja, vähän vaatettakin.
Kivointa taisi olla kuitenkin ihmispaljous, riemu ja keksikulho!
Uni tuli äkkiä, nukkui yön kuin tukki.
Aamulla maistui puuro paremmin kuin pitkään aikaan.

kaunis aamu

Eikä sittenkään niin hektinen vaihe elämässä menossa, ettei tänne joutaisi :) Henkireikähän tämä blogi mulle on. Mieluisaa tekemistä, eikä mikään pakollinen rutiini.

Kyllä kaunis syksy vaan jatkuu! Kylmä ilma, selkeä sininen taivas, ja puut upeassa loistossa.

äkkiä

Mietimme lauantaina likkaporukalla, siis äitien kesken, että miksi lapsille etenkin sanotaan jatkuvasti "äiti vielä äkkiä...", "äkkiä nyt sitten", "pitäis vielä äkkiä tehdä sitä ja tätä", "nyt sitten vauhtia, äkkiä!!!!!!"

Äkkiä!

Ihan tyhmän kuuloinen sanakin. Ja tyhmä tarkoitus sanalla.
Mihin ihmeeseen on kiire? Niin usein.
Vai ollaanko vaan jumiuduttu sanoihin?
Tapaan toimia.

Kun ei oikeesti ole juuri koskaan niin kiire kuin annetaan ymmärtää. Paitsi ehkä arkiaamuisin.
Vai onko vain kiireisen oloinen äiti tehokkaampi? Ja se tehokkaampi parempi?

On tässä taas pohdittu :)

Mutta oikeasti, nyt on vähän monta rautaa tulessa. Voi siis olla että täällä on hiljaista hetken. Tai voi olla että tuleekin tarve tännekin keritä!
Ihan vaan Ä K K I Ä .

perjantai-iltana

Hyviä uutisia ja huojentavia sellaisia yhdeltä taholta.
Sitten leikkasin kokkiveitsellä palan etusormesta. En kudo hetkeen. En opettelekaan vielä virkkaamaan.
Sain eilen valmiiksi kaulahuivini. Esikoinen oli mannekiinina. Sen seitsemän sekunttia. K u t i t t a a....tää ÄITI kutittaa!!!!
Kutiava esikoiseni ja papupata kaksveeni jäivät mummulasaunaillan päätteeksi yökylään. Mies on ruotsissa kalassa.
Olen yksin yötä kotona, ehkä ensimmäisen kerran 2,5vuoteen. Outoa ja ihanaa. Enkä osaa silti oikein nauttia. Teen ihan samoja juttuja kuin joka ainoa ilta. Teevee on hiljaisella, hipsuttelen keittiössä. Kuuntelen yläkerrasta ääniä..
Söin persikkajugurttia myslin kera. En edes hakenut herkkuja.
Huomenna vaihdan vapaalle. Kauan odotetty tyttöjenilta ystävien kanssa. Ruokaa, saunaa, höpinää, tälläytymistä, viiniä ja taas lisää höpinää ja kikatusta. Perinteiseen tyyliin.
Tämä ilta olkoon pyhitetty huomisen odottamiseen. Aaamulla koitan malttaa nukkua pidempään kuin ysiin.
Juon kahvini kaikessa hiljaisuudessa. Kävelen lenkin. Saatampa ottaa kameran mukaan ;) Ja piipahdan kaupoilla.

Viikonloput on ihania.

puiston puita

Tämä reitti kävellään vähintään 3 kertaa päivässä. Puisto päästä päähän. Lähipuisto, jonka kautta kuljemme eskariin ja takaisin.
Upeaa väriloistoa! Aamulla kahdeksalta puut ja kaikki näyttää vieläkin kauniimmalta. Silloin on vain aina niin kiire. Ei ehdi pysähtyä kuvaamaan. Ehtii juurí ja juuri ihastella, sanoa lapsille "katsokaa nyt" :)
Lapset ihastelevat kirkkaan sinistä taivasta jossa melkein joka aamu suihkarin jäljet. Ja pienempi koittaa löytää lintuja ja oravia. Ja huikkaa jokaiselle vastaan tulijalle "moiiii".
Harmittavan harva vastaa takaisin.
Aikuiset on joskus niin outoja.

Tahdoin uuden nojatuolin. Lähes vimmatusti koitin etsiä sopivaa, käytettynä. Kun ei löytynyt, luovutin tällä kertaa. Päätin vähän siirrellä huonekaluja alakerrassa. Eilen aloitin iltamyöhään kun lapset jo nukkui. Tänään jatkoin. Aika kiva nyt. Mielestäni.
Ja rahaa meni nolla euroa. Loistavaa sekin!

Tein lapsille välipalaksi omenapannaria. Sain ystävältä kukkakimpun kiitokseksi yhdestä jutusta. Käveltiin syysilmassa. Haravoitiin lehtikasaa isommaksi, jotta siihen voi paremmin hyppiä.
Tein kirpparireissun, palasin tyhjin käsin.
Auto hajoilee alle. Onneksi asumme lähellä kaikkea.

viikonloppu kuvina ja sanoina

Ruokavieraita. Yhdessäoloa. Ulkoilua. Kalamarkkinat. Tampereen kauniit talot. Ja rakennukset. Neulamuikut. Metrilaku. Kirpparikierros. Yhden vauvan puolivuotiskuvaus.
Korillinen kanttarelleja. Purkillinen hunajaa. Jäätelöannoksia. Pienempi lapseni nukahti syliini.
Kynttilöitä. Iltalenkki.
Ensimmäiset jouluvalot bongattu!

Nyt minullakin on omat "sailat" (kuten uudenkuun emilia tuotteen nimesi...) Posti toi tänään, ja pelasti känkkäränkkäperjantaini.
Sain itsekin pienen kipinän kutoa. Tai aika suurenkin. Sattumalta hankin ihan samaa lankaa ja olen kutomassa paksua kaulahuivia.
Jo kolmas kerä menossa. Sormenpäät kipeenä. Koitan olla jännittämättä hartioitani. Niitä särkee muutenkin.

Se olis ensimmäinen lokakuuta. Mitä muuta?
Ikkunat pesty, ensimmäinen calluna hankittu, pihaa haravoitu, tehty neljä erimittaista kävelylenkkiä. Aamulla, päivällä kaksi ja illansuussa.
Illalla yhdessäoloa, leffoja ja sellaista.

Rentouttavaa viikonloppua!