tiistai 24. helmikuuta 2015

Lomapäivän lounas.




 
Kasvissosekeitto
 
~ Porkkanaa
~ Bataattia
~ Sipulia (reilusti)
~ Valkosipulia
~ Purjosipulia
~ Perunaa
~ Vettä niin että kasviksen kivasti peittyy
~ Suolaa & pippuria maun mukaan
~ Rosmariinia, tai mitä vaan muita yrttejä mitä saatavilla on
~ Hunajaa ja loraus balsamicoa
 
Keitellään, maustetaan, maistellaan, soseutetaan....ja tarjotaan kera leipätikkujen.
 
 
 
Valkosipulileivät
 
~ paketti tumminta ruisleipää
~ Oliiviöljyä
~ 5-6 isoa valkosipulinkynttä
~ suolaa
 
Paahdetaan suikaloidut leivät reilussa oliiviöljyssä. Murskatut valkosipulit sekoitetaan suolan & oliiviöljyn kanssa ja kipataan leipien päälle vasta loppuvaiheessa, ettei valkosipuli pala pannulle.
 
 

perjantai 20. helmikuuta 2015

kohti lomaa...







Aamukahvi, pyykkien viikkailua, toipilaita (selvästi jo eilistä terveempiä), lounaaksi pekonipastaa... kahvia (&jotain ei niin terveellistä), kahvakuulailua puolisen tuntia, legojen rakentelua, mökkikamojen pakkailua (esikoista varten), tylsistyneitä huokailuja, neljänseinänahdistusta, lihapullia & uunijuureksia, esikoinen haetaan mökkeileen, isi lähtee saunotteleen. Me hankitaan kuusveen kanssa pikapikaa kaupasta (kohtuulliset) pussit namia ja odotellaan voice of finlandia. Tästä lähtee meidän loma käyntiin.

torstai 19. helmikuuta 2015




Lapset flunssassa.  Kotipäivä. Huomennakin. Piirretyt pyörii. Siivoilen nurkkia. Järjestelen kaappeja. Ostin kahvakuulan. Jumppasin puoli tuntia. Lounas kuitattu kaupan kolmioleivällä. Ei mikään makuelämys. Maanantaina alkaa talviloma. Koko perheellä. Kumpa oltaisiin terveitä lomalla.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Banaaniletut.




Ennenkin olen näitä tehnyt ja blogiin kuvannutkin. Mutta laitetaan nyt vielä nämäkin kuvat. Eilisen laskiaissunnuntain banaaniletut! Joissa siis 2 banaania & 4 kananmunaa, ripaus kardemummaa. Voilla paistetut. Kera maustamattoman jogurtin, hunajan, vadelmien ja cashew-pähkinöiden.

Nam. Paistotulos nyt ei aina päätä huimaa, osa letuista meni ihan "kokkeliksi". Mutta maku on tärkein, eikö?

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aurinkoinen pakkasaamu & täyttävät terveysleivät.

 





Huomenta. Pakkasta näyttäisi olevan reippaasti, ainakin verrattuna viimepäivien nollakeleihin tai plusasteisiin. Laskiaissunnuntai velvoittaisin jonkinlaiseen pulkkailuun.
Sitä ennen rauhallista aamupäivän viettoa. Superherkulliset & terveelliset avocado-ituleivät ja paljon kahvia!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäiväbrunssi ♥





 
 
 
"Ystäväni on sellainen, joka ymmärtää puolesta sanasta, nauraa kanssani vaikkei ole kuullut juttua loppuun ja sellainen joka innostuu kanssani, ei lyttää, ei lannista. Ystäväni on sellainen, joka soittaa kerran päivässä tai kerran vuodessa. Hän tietää millaisesta mukista haluan kahvini juoda. Mitä täytteitä haluan subiini. Hän tietää että kaipaan joskus lenkkiseuraa. Ja kysyy kaveriksi. Hän osaa vaatettaa minut, koska tietää vaatemakuni. Hän osaa väitellä kanssani ja vänkää vastaan. Koska tuntee minut niin hyvin. Hän pyytää minut kanssaan matkalle. Ystävyytemme takia. Sellainen sinä olet. Minun  ystäväni."

Näin minä kirjoitin tänä aamuna facebookiin. Ja tätä minä tarkoitan ystävyydellä. Ystävät ovat kultakimpaleita. Paras tunne on huomata että elämässäni on ystäviä sieltä varhaisesta lapsuudesta, on ystäviä aikuisuuden kynnykseltä ja sitten on ystäviä joita on tuonut mukanaan äitiys ja työelämä.
Ja että ystävä ei odota eikä vaadi mitään. Ymmärtää että tulee aikoja kun ei muista, eikä ehdi, tai jaksa pitää niin yhteyttä. Ja silti sitten tavatessa, jutut jatkuvat kuin ei olisi ollut aikaa välissä päivää kauempaa.

Tänä aamuna kyhäsin perheeni miehille ystävänpäiväbrunssin. Varsin nopeista elementeistä; lidlin muffinipakkauksesta, jäätelösydämistä, pakastepikkupizzoista, appelsiinisiivuista, kahvista & ananasmehusta. Teki kauppansa!

Ihanaa ystävänpäivää ♥ ♥ ♥

 

perjantai 13. helmikuuta 2015

Viikon paras hetki.





On perjantaina iltapäivällä, jos ja kun sattuu edessä oleen vapaa viikonloppu. Noin töiden puolesta.
Koti on joko pikasiivottu tai puunattu paremmin jo edellispäivänä. Kimppu perjantaikukkia ostettu vaasiin.
Pikasiivoukseen ei mene välttämättä puoltatuntia enempää, jos romut on korjattu edellisenä päivänä paikoilleen. Pikasiivous pitää sisällään pikaisen imurikierroksen ympäri kämppää, isommat pölyt saatan innostua huiskaseen ainakin olohuoneen pöydältä ja lipaston päältä. Wc:n siivous on ehdoton. Ja  käsipyyhkeiden vaihto. Muuten kukat pelastavat vähän hätäisemmänkin siivouksen.

Niin on koko tämä talo ja sen asukkaat valmiita vapaiden viettoon. Eikä vapaapäivää tarvitse aloittaa siivouspäivällä. Vaan voi nauttia siitä ihanasta, hitaasta, myöhäisestä lauantaiaamusta vain lorvien ja kahvimukin kanssa haahuillen. Tai jos olisi reipas, voisi vapaapäivän aamun aloittaa vaikka lenkkeillen. Jos olisi reipas...ehkä tässä kevään tullen innostuu kaivaan taas lenkkarit jostain kenkäpinon pohjalta.

Tänään on namipäivä. Äidillä, ja lapsilla. Mutta vain tänään. Ostin namia vain sen verran että ne tulee syödyksi tänään, eikä huomenna tarvitse enää jatkaa urakkaa. Lupasin kyllä että leivotaan jotain ystävänpäiväpullaa huomenna, mutta sitä en koe samanlaisena kompastuskivenä kuin irtokarkkeja!
Muuten viikko on mennyt aika kivasti syömisten kanssa. Ihan perusruokaa, ja kohtuullisia määriä. Ainoastaan liikkuminen on jäänyt flunssan takia minimiin. Mutta sen kohdalla on tehtävä heti ensi viikolla iso muutos, jos meinaa saada kiloja pois toukokuun alkuun!

Kivaa viikonloppua kaikille! Ulkoillaan, syödään hyvin ja huilitaan ♥


tiistai 10. helmikuuta 2015

Suosikkivälipala.

 

Kulhon pohjalla purkillinen rahkaa. Päällä banaania, kiiviä, rypäleitä ja manteleita, sekä luraus hunajaa. Auringon paistaessa ikkunasta kauneimmin kuin kuukausiin, tuntui miltei että olisi kevät jo! Tämä päivä mennyt villasukissa viltin alla, iski se flunssa sitten tänne oikein kunnolla.
Olen niistänyt, keittänyt teetä, taas niistänyt, aivastellut, rasvannut rohtuneita huulia, niiiiiiiistänyt, hakenut välissä eskarilaisen kotiin, lukenut eläinkirjoja lapsen kanssa (eilen käytiin pitkästä aikaa kirjastossa), ja sitten isoimman ajan olen temppuillut tietokoneen kanssa.
Se alkoi jumittaa ihan totaalisesti. Ensin ei päässyt enää sivuille, sitten pyysi ihmeellisiä varmenteita joka välissä, lopulta ei päässyt blogiin eikä fb:iin kirjautumaan.
Minäpä olin varsinainen hakkeri ja siirsin koneelta kaikki kuvat talteen ulkoiselle kovalevylle ja puhdistin koneen kokonaan ja asensin windowsin uudelleen (!!!). Sitten kun vielä sain tänne etsittyä kaikki tarpeelliset sivustot ja muistettua kaikki salasanat ym. niin voi mikä voitonriemu!
Joskus saikkupäivinä voi huilatessa saada aikaiseksi asioita mitä ei muuten ehtisi/jaksaisi tehdä.

Mutta ei tämä olo ole silti häävi. Mieluummin olisin lenkkeillyt tuolla kauniissa auringonpaisteessa, ja mieluummin haistaisin ja maistaisin.


perjantai 6. helmikuuta 2015

Rehellisesti...





...ongelmani on TÄMÄ! Se on sokeri, sen kaikissa muodoissa. Minulle vapaapäivän synonyymi on herkkupäivä, tai oikeammin herkkupäivä on jo se vapaapäivä aatto. Ja usein kun niitä vapaapäiviä on kaksi peräkanaa, niin niitä herkkupäiviä onkin jo kolme!
Rakastan irtokarkkeja, eilen ne oli taas alennuksella ja se tarkoittaa että tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Alennus olisi muuten ikäänkuin hukkaan heitetty (tiedän, se on sairas ajattelutapa).
Rakastan myös leivonnaisia. Mielessäni joku kummallinen antiikinaikainen mielleyhtymä että täydellinen äiti leipoo vapaapäivinään (kuten tänäänkin). Lapset tietenkin  rakastavat pullantuoksua, tykkäävät taikinasta ja niistä tuotoksista. Ja kohtuudellahan leivonnaisten syömisessä ei ole mitään pahaa. Mutta sitten se lipsuu pullasta toiseen ja kolmanteen.
Huokaus.
Niin ja sitten on se ihan tavallinen, kamalan herkullinen ruoka. Joka meillä tehdään melkein joka päivä itse. Käytämme voita ja käytämme kermaa. Mutta myös valtavasti erilaisia kasviksia, sipuleita, papuja ja marinoimatonta lihaa. Tiedän todellakin kuinka pitää syödä laihtuakseen. Tiedän miten lautanen tulee täyttää. Tiedän ruokaympyrät, paljon kalorimääristä, tiedän karppauksesta, sokerin pahuudesta, lisäaineista...yleensäkin minä kyllä tiedän mitä tulee tehdä. Laihtuakseen.

Pitää syödä vähemmän (ja/tai paremmin), liikkua enemmän (monipuolisesti, päivittäin).
Syödä kohtuullisesti, järkevämmin, kasvispitoisemmin, sokerittomammin.
Uskon että sokerikoukusta eroon pääseminen olisi se suurin päämääräni.




Hedelmiä, talven ensimmäinen flunssa, matkakuumetta, painonpudotusta...




Meillä syödään normaalistikin paljon hedelmiä. Mutta nyt kuluneen talven ajan hedelmien kulutus on ollut ennätyksellisen kovaa. Eskarilainen pistelee illassa kaksi-kolme appelsiinia, banaanin, rypäletertun...neljäsluokkalainenkin syö kun kuorii, pilkkoo, tuputtaa & tarjoaa.
En tiedä onko vitamiineilla osuutta (uskon tietenkin lujasti), mutta ollaan oltu tosi terveitä koko syksy ja talvi. Ympärillä kun tuntuu jylläävän melkoinen flunssakausi.
Nyt sitten kuitenkin eilinen ja tämä päivä on mennyt eskarilaisen yskiessä; huilien ja leffoja katsellen. Toivonmukaan menee nopsaa ohi, ei ainakaan vaikuta kovin rajulta lentsulta!

Sitten asiasta seuraavaan,
Ihana tunne kun lomia on tiedossa; enää 2 viikkoa talvilomaa (joka on vuoden ainoa loma koko perheellä) & 2½kk  Kreikan matkaan (jonne lähden poikien kanssa ja lähtee reissuun muutakin sukua). Olen niin innoissani tulevista lomaviikoista! Tietenkin. Kukapa ei odottaisi lomaa arjen haasteista.

Etelänlomaan on tosiaan enää vajaa kolme kuukautta, ja olisi nyt rutistettava sellainen 8-9kg pois sitä ennen. On ollut vissykuuria, ananaskuuria, "juttailua", kaloreiden laskemista....yritystä on ollut. Ja jokusen kilon olen saanutkin pois, niistä maksimiluvuista missä olen ollut.
Nyt mietin että käyttäisinkö tätä blogia nyt vähän ruokavalio/painoasioidenkin pohdiskeluun?
Kotiäitiaikoina tämä oli päiväkirjamainen enemmänkin. Sitten välillä vain "pelkkiä kotinurkkia". Mutta koska blogi on omani, se voi olla mitä vain. Ruokailuja, lenkkeilyjä, ja taas välillä niitä olohuonekuviakin.

Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla. Eli kuvata vähän enemmän päivittäin; päiväkirjamaisesti; aamupaloja, lounaita ja ehkä siinä ohessa mainita jos kilo tippuu?