Tammikuu 2015

Aurinko pilkahteli tammikuun alussa. Kuvat on loppiaiselta. Odotimme ruokavieraita.
Oikeastaan tuskainen pimeä aika meni loppujen lopuksi nopsaan ohi.
En kantanut sisälläni niin suurta ahdistusta kuin edellisenä vuonna. Ehkä olin oppinut jotain viime vuodesta. Siitä ettei tarvii tehdä kaikenaikaa, kaikkea sataprosenttisesti. Voi sanoa ei.
Joskus keskinkertaisuus on paras mitä voi olla ja täysin riittävää. En ole koskaan ollut mitenkään äärilaitojen kulkija muutenkaan, niin miksi äitinä esimerkiksi minun pitäisi olla jotenkin yli-ihminen?
Olen virheitä tekevä, joskus laiskotteleva, joskus valmisruokaa tarjoava, joskus kiukutteleva, joskus ärsyttävä, joskus tiuskiva. Mutta silti ihan riittävän hyvä.

Pitäisi opetella elämään rennommin. Olla välittämättä niin paljon mitä muut tekevät, suorittavat, ajattelevat. Olla elämättä muiden odottamalla tavalla. Elämättä muiden elämää.
Nauttia niistä asioista joihin kiinnitän huomioni kun olen rauhallinen ja on riittävästi aikaa. Luonnosta, säästä, kukista, kahvikupeista, hyvästä ruoasta, juoksulenkeistä, mauista, tuoksuista...

Talvessa on se ärsyttävä juttu että aurinkoa ei näy. Se saattaa pilkahtaa lounastauolla sälekaihdinten välistä. Ja ennen kuin ehdin kurkistaa ikkunasta, on se jo pois.
Pimeys on kyllä kamalin asia mitä täällä voi olla.
Onneksi ollaan kevättä kohden menossa!

Mutta, kaikki on siis oikeasti hyvin. Kun ajattelee, niin olen tuhannesta asiasta tyytyväinen. Kiitollinen lapsista, perheestä, ystävistä, kodista, työstä, terveydestä. Kaikki suuret ja tärkeimmät asiat on niin hyvin kuin tarvitseekaan olla.

Uudelle vuodelle tein taas suuren määrän tavoitteita ja ne liittyy niin ihanan perinteisesti terveemmin elämiseen, kodin laittamiseen, vähän matkustamiseen ja yleisesti onnellisuuden lisäämiseen.

DO MORE OF WHAT MAKES YOU HAPPY.
siihen kiteytyy kaikki

♥

Torstai on toivoa täynnä.

Arkisia aamuherätyksiä. Kello herätti kymmentä vaille kuusi. Kahvinkeitin päälle, suihkuun, tukka rullille ja kasvot kohti kirkasvaloa. Yksinkertainen arkimeikki, aamupalaa valmiiksi koululaiselle, tiskikoneen tyhjennystä, hiukset, lasten vaatteet, eväät, pikainen vilkaisu (fb & insta)...

Eskarilaisen herätys viittä vaille seitsemän. Kymmenen yli ollaankin jo päiväkodilla ja kaksikymmentä yli töissä.
Arkiset aamut menee kyllä niin minuutilleen rutiinilla.
Koululaisella oli ruhtinaallista, kolmas aamu viikossa kun meni kymppiin.

Töistä kolmen aikaan. Tänään oli puoli tuntia lyhyempi päivä kuin normaalisti. Työmatkaan menee muutama minuutti. Kuulumiset vaihdetaan koululaisen kanssa, läksyhommia, välipalaa, pyykkiä, päiväkotirepun tsekkausta. Haetaan koululaisen tabletti huollosta.
Viimeiset isänpäiväjutut kuntoon, paketointia, kortit kirjoitettu papoille.
Ruokakauppareissu, matkalla kurvasin kukkaputiikkiin ja ostin muutaman piristyksen kotiin.
Iltaruokana kanaa uunissa ja perunasalaattia.
Ensilumi sataa maahan. Samaan aikaan pitää lähteä viemään koululaista illan sukellustreeneihin. Kesärenkailla.

Mutta selvittiimpäs! Siellä näyttää heti niin talviselta.

Ajatuksia jaksamisesta & syksyfiiliksistä.

Kuukausi vierähtänyt viime blogipostauksesta. Ollaan kuukausi pidemmällä syksyssä. Nyt tarkalleen jo syksyn puolivälissä. Nopeasti aika vaan kuluu, ja asiaan vaikuttanee se että syksy on ollut tänä vuonna kaunis, melko lämmin ja niitä kokonaan valottomia päiviä on ollut vähän.
Kaamosmasennusta vastaan olen tänä vuonna taistelemassa aseenani kirkasvalo, jonka hankin vajaa viikko sitten. Nyt olen aamuisin nautiskellut puolisen tuntia valoa ja päivällä vielä toisen puoli tuntia lisää.  Katsotaan onko apua. Luulen että omalla kohdallani saatan piristyä jo ajatuksesta, että nyt saan valoa ja siten en voi masentua valottomuudesta.
Lisäksi koitan ulkoilla, liikkua, nukkua, syödä paljon vitamiinipitoisia ruokia (pilleripurkille en ole vielä mennyt) ja toisaalta taas olen koittanut rauhoittua. Olen antanut itselleni luvan pitää lökäpöksypäiviä, olen antanut kalenterissa olla päiviä ilman merkintöjä. Olen mennyt mutu-tuntumalla, tehnyt asioita jos huvittaa. Olen lorvaillut.
Toisaalta taas olen saanut energiaa pikkuprojekteista jotka olen saanut päätökseen. Kuten keittiön ja eteisen katon maalaus, joka oli odottanut kaksi vuotta. Olen tankannut voimaa ja hyvää oloa viikottaiselta ohjatulta jumppatunnilta, joka on ollut vaihtelevasti bodypumppia tai pilatesta. Eilen lähdin ystävän kanssa ladythai-tunnille. Se vasta oli jotakin. Olin niin äärirajoilla, oman kropan ja jaksamisen kanssa, veren maku suussa, keuhkoihin pisti ja koko illan kädet tärisi.
Olen koittanut olla stressaamatta, liikkumisen ja terveellisen elämänkin suhteen.
Koitan olla viime syksyä viisaampi. Jolloin olin todellakin puhki. Kävin ylikierroksilla ja ajanpuutteessa sitten nipistin yöunista ja kierrehän oli valmis. Olin kiukkuinen, alakuloinen ja ahdistunut. Pienetkin asiat rasittivat ja kun niitä pieniä asioita oli liikaa, niistä tuli yksi iso möykky.

Toivoa siis on, että "vahingosta viisastuu". Nyt ainakin hymyilyttää. Ei ole pitkää to-do-listaa mielessä, aurinko paistaa kauniin pakkasaamun jälkeen, pyykkikone on pyörinyt ja pientä rauhallista kotihommaa tiedossa. Meillä on lomalaisella loma loppusuoralla, päiväkotilainen viettää toipilaspäivää...ihanaa joutenoloa ♥

...määränpäänä Porvoo...

 

Kamera pursuilee kuvia meidän kotimaanmatkailuista. Pienistä päivän, yhden yön ja kahden yön reissuista.

Viime viikolla oltiin yö Porin reposaaressa ja päivän Yyterin rannoilla. Kuvissa keikaroi lähinnä poikakaksikkomme, ja vanhin on ehdoton ettei kuvia saa julkaista. Muutamia merimaisemia saattaa tulla vielä blogiin jos oikein innostun.

Tällä viikolla pääsin vihdoin kauan haaveilemalleni Porvoon visiitille! Viimeksi olen käynyt kaupungissa lapsena ja siitä on siis aikaa.

 

Kuvia on paljon. Kaikki tietänee miten kauniilta vanha talo näyttää, vieri vieressä toisen talovanhuksen kanssa. Toinen toistaan söpömmin maalattuina. Mukulakivikadun reunassa. Miten hyvältä kahvi tuoksuu (saati maistuu) idyllisessä pikkukahvilassa. Kuinka lukuisat kahvilat, ravintolat  ja putiikit kuiskaavat astumaan sisään.

 

Perheemme miesväki ei ehkä täysin allekirjoita edellistä.

Ei sillä etteivät he kauniin päälle ymmärtäisi, mutta kyllä tämä on ehkä enemmänkin sellaisia naisten juttuja, ja seuraavaksi sinne suuntaan ystävän kanssa. Kuka lähtee mun kaa?

 

 

Vähän jotain pientä piti ostaa muistoksi. Koko lomatilihän siellä suttaantuisi jos ei visusti solmisi kukkaronnyörejä tiukemmalle.

Monesti riittää kun vain katselee ja hypisteleekin.

 

 

 

Toinen yö oltiin Kotkassa, ja kalamieheni pääsivät kalaan Siikakoskelle. Kaunis paikka sekin. Keskellä luonnonrauhaa. Kallioita & koskenkuohua. Uitiin virrassa ja pojat heittivät leipiä. Viisivuotiaalta lähti ensimmäinen ylähammas. Varsin merkittävä juttu sekin.

 

Eilen ajettiin kotiin Lahden kautta ja käytiin uimassa hyppyrimäen juurella.

 

 

 

 

Nyt kotia, töitä, kotia ja sitä rataa seuraavat seitsemän päivää.

 

Heippa!

 

♥

 

Nauttikaahan kesästä, lämpimästä, sateisesta, ukkosesta, auringonpaahteesta.

Juhannusviikko

Nautin kesäaamuista. Yökasteisesta nurmikosta. Auringonnoususta. Arkivapaista. Pitkistä aamuista.
Nautin valoisista illoista. Paljaista varpaista. Vadelmanpunaisista kesäkynsistä.
Harmittelen pihan rikkaruohomääriä, rehottavaa kukkamaata, villiintyneitä marjapuskia.
Toisaalta; poimin salaattiaineksia pihasta; voikukkaa & nokkosta.
Kerään niittykukkia omasta pihasta, olohuoneessa tuoksuu kesä. Ne varisevat päivässä ja viimeistään parissa, mutta niitä on piha pullollaan.
Haaveilen riippumatosta, haaveilen päivästä jolloin aurinko paistaisi aamusta iltaan pilvettömältä taivaalta.

On kai melkein turhaa sanoa, että r a k a s t a n tätä aikaa vuodesta.

Perjantaipullia

 

 

Nämä oli viimeviikkoisia perjantaipullia. Vai sitä edellisiä.
Koululaisen kaveri kehui parhaiksi pulliksi ikinä. Olin aika imarreltu. Vastaleivottua pullaa on kyllä vaikea päihittää, tai sitä tuoksua mikä talon valtaa.

Moikka!

Tasan kuukausi on edellisestä postauksesta. Tämä tauko on ollut täysin suunnittelematon. Olen vain päättänyt että sellaista "pakkoa" ei enää ole, että pitää kirjoittaa tai pitää kuvata. Vaan kamerakin on saanut levätä kaapin päällä monta viikkoa koskematta.
On ollut jopa päiviä, etten ole konetta avannut. En ole tarkistanut sähköpostia. Vain sen takia että maailmani pyörii ilmankin.
Tietokone voi olla aikamoinen aikavaras. Niin kiva kuin tämä onkin, niin koneen avaaminen venyy aina melkein tunniksi tai kahdeksi, että saa täällä kaiken "pakollisen" käytyä läpi.

Mutta ei tämä suinkaan tarkoita ettei koneellakin olisi kiva roikkua, tai että lopettaisin blogin. Ehei. Tarkoitan vain sitä että päivittäin en koe enää tarvetta kahlata kaikkea läpi. Että elämässäni tapahtuu paljon, vaikken kertoisi siitä. Ja kuvaisi sitä.

Mutta  silti, koska tykkään valokuvata ja tykkään kirjoittaa, niin yhä vaan jatkan blogini kirjoittamista.
Meillä meno on hyvin arkista. Työtä, koulua, päiväkotia. Kuukauden aikana on sairastettu flunssaa ja vatsatautia. Lapsilla on ollut teatterireissuja ja sirkusesityksiä tahoillaan, päiväkotien ja koulujen toimesta. Ovat luistelleet, on ollut futsal-treenejä ja -pelejä, ollaan käyty uimassa.
Koti on pysynyt pystyssä vaikken ole jynssännyt sitä ihan nonstoppina.
Olen koittanut käyttää aikaani paremmin. Olen liikkunut enemmän, mennyt nukkumaan aikaisemmin, olen antanut piirustuspapereiden ja värikynien lojua keittiön pöydällä. Olen piirrellyt ja leiponut lasten kanssa.

Olen ollut rauhallisempi, iloisempi ja stressittömämpi kuin vielä kaksi kuukautta sitten.

Nyt meillä on talviloma koko perheellä!
Tänään istun kampaajan tuoliin, edellisestä kerrasta on ainakin vuosi aikaa, ellei puolitoista.

Rentoa lomailua kaikille lomaileville, ja muillekin ihanaa viikonloppua ♥

varaslähtö vuoteen 2014

Ostin työkaverin vinkistä postin viiden euron kalenterin.

Tyylikkään yksinkertainen ja riittävästi tilaa kirjata päivän menoja!

Vähän huvittavan virallinen olo tuli kun rustailin kalenteriin ensimmäiset kuusi viikkoa työvuoroja,

mutta jospa tämä olisikin yksi konsti millä arki rullaisi sujuvammin.

Seinäkalenteriin ei mahdu millään kaikki tärkeät kellonajat, työvuorot ja kunkin harrastukset.

Ja pääkopassa ei kapasiteetti ainakaan tunnu riittävän.

 

Musta tuntuu että pidän pientä taukoa tänne blogin puolelle.

Niin, siltä musta NYT tuntuu.

Mutta voi olla että jo huomenna on jotain kivaa mikä on "ihan pakko jakaa"...

 

Katsellaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan, kunhan ensin huilataan tämän vuoden väsyt ja ähkyt pois.

 

Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle ♥

18. luukku

Kaunis paketti. Kuva niin rakkaasta edesmenneestä mummusta nuorena naisena 40-luvulla. Paketissa jotain mikä sai liikuttumaan kyyneliin. Lukemista ja muistoja, tuli niin iso ikävä ♥
Mummu oli viisas nainen, joka tahtoi aina hyvää kaikille. Paljon kannan hänestä mukana sydämessäni, vaalin sitä kaunista muistoa, uskon siihen että hyvillä teoilla on merkitystä. Tahdolla, herkkyydellä ja sitkeydellä. Ja että elämä ei ole aina sitä pelkkää kivaa, helppoa ja hyvää, mutta aina tulee aurinkoiset päivät.

Onnea on perjantai-ilta.

Huh. Onneksi on perjantai. Kahdeksan päivän työputki on ohi ja edessä vapaa viikonloppu. Tai melkein vapaa, on huomennakin aamuherätys, kun pojalla futsal-pelejä, mutta kumminkin. Aamu alkaa kolme tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Ei sentään äidin tarvitse pelata, riittää kun katselee ja kannustaa, ehkä hilppaseen ohimennen vähän kaupoilla...Ja iltapäivällä meinataan suunnistaa Ikeaan, hankkiin muutamia juttuja tuonne uudistettuun vessaan.
(Sunnuntaina saatte ehkä jo kuvia, ennen ja jälkeen).

Kulunut viikko on ollut hyvin hektinen. Olen venynyt ja paukkunut. Sinne, tänne ja tuonne. Olen kokenut olevani kaikkea muuta kuin riittävä. Paljon olen pohdiskellut keinoja, millä jaksaisi arjen paineita paremmin.

Tällä viikolla olen huutanut, mäkättänyt, mököttänyt, ylihuolehtinut, unohtanut, kiirehtinyt, juossut, nukkunut huonosti...
Mutta olen myös nauttinut, ilahtunut, piristänyt jonkun päivää, nauranut ääneen (ja äänekkäästi), myös itselleni (parhaat naurut), olen käynyt monta hyvää ja puhdistavaa keskustelua, olen ollut kiitollinen ystävistä ja läheisistä, erityisesti perheestäni, olen halannut ja saanut halauksia.

Suuria tunteita. Ihanan raastavaa ja sittenkin niin kaunista elämää tämä vain on.
♥

Tänä iltanakin ilahduin siitä että äiti piipahti, ihanan yllätyksen kera (siitä viikonlopun aikana lisää...) ja siitä että yksi ystäväni tuli mutakakku kainalossa viettään meille iltaa, vaikka koitin keksiä monta syytä mm. likaiseen kotiin ja stressiin vedoten, ettei tarvitsisi olla sosiaalinen. Ja nyt olen huippuiloinen että ystäväni oli sitkeä ja tuli silti.

Lankaköynnös ja muita lauantaisia...

Runkorosmariini lähti nyt sitten kumminkin viilentymään vielä verannalle. Kodin Terrasta vaati päästä mukaani tämmöinen kaunis, hentoinen lankaköynnös. Taitaa olla melkoisen vaativa hoidettava tämäkin, mutta en viitsi murehtia sitä. Hinta ei ollut paha ja jo se on kestänyt kauniina kohta viikon, eihän leikkokukkakimputkaan ikuisesti ilahduta.

No se kukista. Ja muutenkin olen kolmessa viimepostauksessa kuvannut yhtä ja samaa nurkkaa. Alkaako kyllästyttää? Johtunee siitä että muu koti ei ole kuvauskuntoinen ;)
Oikeastaan pitkään aikaan ei ole "sisustaminen" kiinnostanut tippaakaan. Nyt jaksaa katsella taas kotia uusin silmin, alkusyksyn hektisyys on vähän tasoittunut. Vai onko syynä ne tulevat synttärijuhlat, että tekee mieli kohentaa kodin ilmettä. En tiedä.
Joku uusi matto olisi kiva. Uusi nojatuoli. Tv-huoneessa sohvan paikkaa voisi vaihtaa. Siinä samalla tulisi suursiivouskin.
Tuntuu että haaveet on jatkuvasti ne samat. Eikä vieläkään tarve ole niin akuutti uudelle nojatuolille että raaskisin sen ostaa. Mieluummin säästän matkakassaan. Olen uskaltanut jo vähän googlettaa Amsterdamia. On harvinaista että minulla on reissukuume, mutta niin se vain on että tämä tyttö haluaa nähdä jotain muutakin kuin kotikortteliaan.

Kaikki aikanaan.

Meillä on nyt vapaa viikonloppu. Mies lähti viikonlopuksi kalaan/merelle/viettään viikonloppua "poikaporukalla". Meillä on sitten äiti-poika-viikonloppu. Kivaa sekin. Eilen katettiin sohvapöytä täyteen porkkanatikkuja, sipsejä, dippejä, namuja & limuja. Äiti pillitti Vain Elämää, pojat pelailivat puhelimilla ja katselivat toisella silmällä ja ihmettelivät miksi laulut itketti ihmisiä.

Ostin käytettynä pumppitankosetin. Aamun ensimmäiseksi olohuone muuttui jumppasaliksi ja tunnin hikitreeni on suoritettu. Päälle aamukahvi ja (ei-niin-terveellinen) croissant täytteineen.

Kivaa viikonloppua sinulle ♥