Pientä pintaremppaa; kellarin raput.

 

Pikkurahalla ja pienellä vaivalla saa monesti suurta iloa aikaan. Ehkä juuri idea on siinä, että kukkaro ei köyhdy, projekti ei vaadi harmaita hiuksia, eikä viikkojen (tai vuosien suunnittelua). Riittää kun on muutama joutilas lomapäivän ilta ja sata euroa maalikauppaan.

Ennen-kuvat on otettu pakkelointivaiheessa, eli niissä ei valitettavasti näy edes koko kauheus. Muoviset, rikkinäiset naulakot, jotka tursuilivat nurkan täydeltä pyyhkeitä, muovinen pyykkikori ja kiinnikkeistään lähes irti ollut kellarinkaide.
Tosin onhan jälkeen-kuvatkin vähän epätodelliset, kun pian naulakkoon tulee muunkin perheen pyyhkeet, kaikessa kirjavuudessaan. -Voi jospa olisikin se toinen satanen pyyheostoksiin! Heh.

Pieni pintaremppa vaati siis pakkelointia, hiomista, maalarinpesua, kuivumista, seinien maalausta vaalean harmaallaa kahteen kertaan ja rappusten maalaamista tummemman harmaalla betoluxilla kahteen kertaan. Vanhat pullot pesin kellarista esille, vaaleanpunainen laatikkoa on maalikaupan heräteostos ja naulakko on ostettu uutena sisustuskaupasta. Rottinkikori oli olemassa vintillä ja se sudittiin samalla harmaaksi.

Tänään alakerran loppupuunaus ja juhannusSaunan pesu, kyllä kelpaa näitä rappusia tepsutella pesuille.

vessajuttuja osa2.

Olipa kerran vessaremontti. Joka alkoi sattumalta, kun sain kaverin vanhat wc-posliinit. Mies tuli sinä iltana kalareissusta, eikä kyllä ollenkaan ilahtunut siitä että automme takapenkillä makasi käytetty vessanpönttö.

Mutta minäpä olen varsin päättäväinen, itsepäinen ja itsenäinen, ja kun saan jotain päähäni, on sitä vaikea kääntää.

Seuraavana päivänä pyysin vanhempani kahville ja pyysin isää ottamaan vähän työkaluja mukaan. Siinä meni parisen tuntia (vanhat putket tuotti kirjaimellisesti mutkia matkaan) ja pönttö ja allas oli pois. Hain rautakaupasta maalarinpesua, suteja, silikoonia, pikasiloitetta ja purkin kaakelimaalia.

Samana päivänä vielä pesin huolella kaikki vanhat kaakelit, huuhtelin pariin kertaan ja ohjeen mukaisesti annoin kuivua sen reilut 24tuntia.

Kaltaiselleni hätähousulle se on kiduttavan pitkä aika.

Siihen mennessä olin saanut mieheni millin verran innostumaan asiasta, tai ainakin hän oli avulias ja kittaili kaikki vanhojen ruuvien paikat, ja hioi.

Minä sitten tärpättirätin kanssa puhdistin vielä pakkeloinnit.

Sitten oli vuorossa maalaus. Ostin purkillisen Ronseal-kaakelimaalia.

Vaikka myyjä teki lähes kaikkensa etten ostaisi, minä vain hymylin ja totesin että tiedän että se voi mennä ihan pieleen ja että tämä "remppa" on ihan minun oma kokeiluni ja että saatan tulla heti seuraavana päivän kaakelikaupoille.

Mutta empä tullut.

Maalaaminen sujui pienellä "telarullalla" yllättävänkin hyvin. Mutta vaikka maalin kerrotaan peittävän jo yhdellä maalauskerroksella, ei se riittänyt.

Taas annettiin kuivua 24tuntia ja seuraava kerros päälle.

Toinen kerros olikin haastavampi, maali uhkasi kupruilla parista kohtaa, mutta asettui jotenkuten. Nurkat oli vaikeita saada tasaiseksi ja saumat jäi epätasaiseksi ja niistä irtoili laastinpalasia maalin sekaan kun en jaksanut niitä putsailla tarpeeksi. Olisi pitänyt uudelleen saumata, jos olisi tehnyt oikein huolella.

Ja kyllähän kolmas maalikerros olisi ollut vielä paikallaan, mutta minulle tuntuu riittävän aina jo sellainen "ihan hyvä". Ainakin mitä remppaan tulee...

 

Lattia maalattiin jollain betolux-tyylisellä, harmaalla maalilla, kahteen kertaan.

Siinäkin meni kuivumisten kanssa pari päivää.

 

Että ei tämä nyt ihan parissa päivässä tapahtunut, niinkuin olin kuvitellut.

Ja sitte piti kiinnittää pönttö ja allas.

Ne oli oma juttunsa. Mies teki ne hommat, en minä, vaikka ajattelin että nekin osaisin, jos tahtoisin.

 

Sitten oli ikea-reissu, josta ostettiin ainoat uudet jutut; wc-rullateline ja matto.

Pyöreän peilin sain mieheni kaverilta, kun se peili oli aikanaan meidän vanha vessanpeili. Kiinnikkeet oli hukassa ja päätin kiinnittää sen narun ja ilmastointiteipin avulla. Se pysyi tunnin seinällä ja kovalla kilinällä tippui palasiksi lattialle. Huitaisten mukanaan altaan reunalla palaneet kynttilät ja näin oli aika siivo edessä, kun steariininroiskeita sai rapsutella lavuaarin reunoilta.

 

Nyt on hakusessa pyöreä peili.

 

 

 

Siinä tarina. Ja sitten vähän faktoja, jos jotakuta kiinnostaa miten paljon minibudjetin remppa tuli kustantaan (hinnat pyöristetty):

 

* pönttö ja allas  0€

* maalarinpesu, silikoni, pikasilote  38€

* Roseal kaakelimaali x2  80€

* minitela ja sudit 21€

* lattiamaali 18€

* putket, ruuvit 35€

* wc-rullateline 7€

* matto 10€

* koukut (miehen tekemät), spray-maali  4€

* peili (oli)  0€

* juttikori (h&m)  15€

* kynttiläkipot (h&m)  6€

 

 ---------------------

yht. 234€

 

 

Yhteenvetona toteaisin että mikään pienikään remppa ei ole ilmaista, maalit maksaa aikamoisesti ja kaikki ne "oheistarvikkeet". Ilmaiseksi ei saa kyllä mitään tehtyä, mutta toisaalta, kyllä muutos oli aika piristävä! Vessa muuttui raikkaaksi ja isomman tuntuiseksi.

Jälki on omatekoista ja sen näköistä, me ei olla ammattiremppaajia, mutta omapa on kotimmekin. Eikä me tehdä tätä muille, vaan jos jotain tehdäänkin, se tehdään omaksi iloksi.

 

Tulipa tarina, jaksaneeko kukaan lukeakaan, mutta kirjoitin nyt tästäkin kerran lupasin.

 

Ja sitten taas takaisin joulujuttuihin....

vessajuttuja osa1

Meillä puuhaillaan tälläistä.
Itse idea lähti maanantaina yhdestä fb-päivityksestä, kun ystäväni ilmoitti että häneltä saa hakea pöntön ja lavuaarin, valkoiset ja ehjät, mutta jotka ystäväni raivasi pois uusien tieltä.
Minäpä huusin "hep" ja hätäseen.

Mies tuli sinä maanantai-iltana lapista kalareissusta, ja minä-tyttö ilmoitin että alan vessan pikaehostuksen. Ja että älä pelkää, tämä(kin) remppa tehdään minibudjetilla.
Tiistaina ruuvailin peilikaapin, korit ym. irti.
Keskiviikkona (vapaapäivä) kutsuin isäni ja äitini kahville ja vihjaisin että saatan tarvita apua vessanpöntön irroittamisessa.
Isi otti mukaan työkaluarsenaalinsa.
Pari tuntia ja mintunvihreät arabian posliinit oli kannettu pihaan.
Vähän oli miettimisiä ensin vesihanojen sulkemisen kanssa, muutaman reissun teki iskä putkiliikkeeseen ja muutaman puhelun soitin miehelleni töihin.
Keskiviikkoiltana pesin seinät huolella maalarinpesulla, ja huuhtelin  kahteen kertaan.
Mies pakkeloi ruuvien kolot ja hioi.

Tänään olen maalannut kaakelit kertaalleen. Jännää puuhaa. Niin paljon olen lukenut kaakeleiden maalauksesta, puolesta ja vastaan, mutta uskalsin ryhtyä hommaan, kun ei vessa voi enää ainakaan kamalammaksi muuttua.
Ja jos kaakelimaali kuoriutuisikin pois (millä maalimyyjäkin uhkaili), niin sitten ei auta muu kuin naputella kaakelit irti ja miettiä seuraava askel.

Huomenna töiden jälkeen maalaan toisen kerroksen. Sillä vaikka maalipurkissa luvataan yhden kerroksen riittävän, ei se riitä kyllä.

Ja kunhan tämä pieni pintaremppa on ohi, laittelen lisää kuvia (jos kiinnostusta) ja kuluja, ihan vaikka sitten itselleni muistiin.

Joten, tässä yksi selitys blogihiljaisuudelle.

Palaillaan kun tulee valmista....

jotain uutta, jotain vanhaa, jotain petroolia...

 Poikien huoneessa vihdoin saatu jotain aikaan, vaikka paneelikaton maalaus on vaiheessa edelleen (odotellaan huonompia ulkoiluilmoja...ja niitä tietääkseni tulossa kuin tilauksesta). Alkovi, eli esikoisen makuusoppi on saatu maalattua jo silloin pääsiäisen aikaan ja yhteistyönä vanha mäntysänkyni hiottiin ja maalattiin.
Poika halusi turkoosia, äiti osti petroolia, ei kummankaan mielestä nappivalinta mutta lopputulokseen olemme kutakuinkin tyytyväisiä. Mänty saatu piiloon, sekä katossa että sängyssä, yleisilme on raikas ja valoisa! Vuodevaatelaatikko on mukava bonus mikä sängyn mukana meille tuli, saa nopeasti piiloon pikkusälät; lelut jotka eivät kuulu pikkuautoihin, legoihin tai eläimiin.

Muutama viikko sitten maalailin myös poikien hyllykön ja sitten alkoi ahdistaa vaatekaapinovet. Maali olisi tuskin tarttunut kovin hyvin liukaspintaiseen-mikä-lie-materiaaliseen oveen, niin kokeilumielessä tapetoin vanhoilla Akuilla. Tuli aika sillisalaatti, mutta esikoinen tykkää! Menettelee niin kauan kun tulee vastaan talonpoikainen sopuhintainen vaatekaappi. :)
"Tapetointi" onnistui erikeeper-vesi-seoksella ja kuivuttua lakkasin värittömällä huonekalulakalla.

Tälläinen sänky oli ennen maalia, ja tuossa esikoinen hiomakoneen kanssa.

verannan lattiasta kaksi kerrosta muovimattoa pois..

ja tässä tulos. :)
Aikaa meni 45minuuttia. Päiväuniaika oli tänään päivän tehokkain aika. Luulin että turkoosi lattia olisi jo puuta, mutta ei. Se on jotain levyä. Mutta alla natisee lupaavasti. Kun kyllästyn tähän valmiiksi minun näköiseeni, väriseeni "levylattiaan". On aika kaivaa lisää vanhaa esiin.

Tämä on se paras juttu vanhassa talossa! Löytyy joskus jotain kivaakin pinnan alta!!