muistoja matkasta

 Viitisensataa valokuvaa viikon ajalta. Mahtavia rakennuksia, vanhoja taloja, niiden talojen rapistuneita kulmia, kauniita ikkunoita, ovia, peltikattoja, mahtavia värejä vierivieressä. Mukulakivikatuja, huoliteltuja ja huolehdittuja kukkaistutuksia, roskattomuutta, ihmisvilinää, autopaljoutta...

 Rauhallinen hotelli, kaunis ja rauhallinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta, yöllä liikenteenmelua, ambulanssinääniä, nukuttava ikkunat auki leväällään, kuuma, hiostava, viimeisinä päivinä sadekuuroja ja ukkosen jyrinää, kerran kastuttiin kunnolla, päästä varpaisiin, muuten hikoiltiin helteessä.

 Jalat rakoilla lampsimisesta. Kymmeniä kilometrejä talsittiin kaupunkia ristiinrastiin. Esikoinen oli mahtavan reipas kävelijä, pienempi matkusti brioissa. Menimme ratikalla eläintarhaan ja toisena päivänä etäämmäs ydinkeskustasta. Ne oli elämyksiä ja isoja juttuja nekin. Kerran kuljettiin matka junalla jurmalaan, viettämään rantalomapäivää. Vain vesi oli liian kylmää. Niin kylmää että nilkat jäätyivät jos seisoi muutamaa minuuttia kauemmin vedessä. Rannat oli upeat, hiekka hienoa ja vaaleeta.

 Pojat ottivat ilon irti kaikesta. Lähes kokoajan olivat innoissaan ja hyväntuulisia. Toki väsyneenä kiukuttikin, mutta yllättävän vähän. Sitten luvattiin jätskiä, hotellilla pitkää vaahtokylpyä ja illalla sai katsella piirrettyjä normaalia nukkumaanmenoa kauemmin.  Ja se että aamupalalla sai vesimeloonia, hilloleipää ja munakokkelia.
Ja että ravintolassa sai tilata oman pulloveden tai limun.

 Puistoalueet oli suuria, siistejä ja siellä oli se sellainen silta täynnä lukkoja. Veikkasimme että vedessä oli paljon avaimia.

 Eläintarhassa nähtiin leijonia, virtahepoja, jääkarhu, apinoita, kameleita, tiikeri..vaan hienoin oli kuitenkin kirahvi.

Kateellinen olen kauppahallien tarjonnasta. Missä on meidän valikoimamme?

Kaikenkaikkiaan onnistunut ja hyvä reissu! Olimme todellakin lomalla kotikuvioista, söimme hyvin ja suhteellisen halvalla hyvää.  Nyt kotonakin hyvä olla, rauhallista ja kotoisan helppoa, jokaisella omaa tilaa enemmän, omia juttuja ja enää kymmenen päivää koulun alkuun.

Äitiä jännittää ehkä kaikista eniten.

Heinäkuun huippuhetkiä.

Yksi pelto kasvoi pelkkää apilaa.
Yksi ruiskukkaa ja kauraa.
Muissa viljoja. Ja pottuja. Ja niittykukkia.

Minä räpsin kuvia kuin heikkopäinen.
Intohimoisesti haluan tallentaa koko kauneuden.
Tallentaa hyvät hetket ja kauniit asiat.

Siinä nopeassa hetkessä kun kävellään ohi.
Jään aina jälkeen.

Pojat pääsevät ensimmäistä kertaa ponin selkään.
Isompi istuu tunnin lenkin.
Olen ylpeä heistä ihanista jotka järjestivät tämän mahdollisuuden.
Se on takuulla ikimuistoinen.
Ja olen ylpeä pojistani.

* pappa poikkesi tuomaan matkalaukun lainaan
* mittasimme laukkuja ja fiksasimme toista olemassaolevaa, että mahtuvat käsimatkatavaroiksi
* vaihdoimme rahat
* vihdoin sain kameraan laturin, kauan siinä kestikin, mutta oletan että viidenkympin investointi laturiin on tässävaiheessa vielä järkevämpi kuin uuden kameran hankinta
* istuin kaksi tuntia kampaajalla, päivän tähtihetkiä!!!
* tykkään uudesta tukasta, kuten oikeastaan joka kerran kampaajakäynnin jälkeen
* syötiin vähän mitä sattuu päivänmittaan
* poikettiin synttärikahveilla ja mansikkakakulla
* opeteltiin esikoisen kanssa rusetin tekoa
* piirrettiin muutama ukkeli ja kirjoitettiin muutama nimi
* joskus on kauhean työn ja tuskan takana tälläinenkin, joskus menee ihmeen iisisti
* leivoin puolenlitran sämpylätaikinan, paistan vielä pari pellillistä kaurasämpylöitä huomenaamuisille vieraille
* napostelin litranverran vadelmia

jäikö jotain mainitsematta?

Odotan lauantaita ja siitä viikon matkaa Latviaan!! Silloin voin sanoa olevani lomalla kaikesta; kotihommista, pyykeistä, tiskiräteistä ja ruokajutuista... h u i p p u j u t t u !

vadelmainen suklaakakku

Kerättiin vadelmia sateiden välissä. Pakkaseen saatiin muutama kipollinen mansikoiden kaveriksi. Nyt on se aika että joka päivä saa puskissa rämpiä, ja mustikkaankin pitäisi...
 Perheen miesväki halusi vadelmakakkua, eikä auttanut muu kuin ryhtyä leipomispuuhiin. Tämä tuhti, suklaakakku leivottiin jamie oliverin ohjeella.
 Todella nimensämukaisesti: juhlakakku. Voita, kermaa, sokeria ei tässä kakussa säästelty.
Pieni siivu vei makeannälän totaalisesti.

"oli niin kivaa ettei huomannu ku aurinko laski"

Kamerattomana kohta viikon.

Outoa, tylsää, ärsyttävää...

Monta hyvää juttua jäänyt ikuistamatta,

enkä nyt vain ajattele blogin kannalta, vaan mitä ollaan puuhailtu.

Lähinnä perheen kanssa.

Alkuviikko meni hyvinkin kotosalla.

Eilen tehtiin päivän retki viikinsaareen.

Mentiin bussilla, sitten laivalla ja sama toiseen suuntaan.

Oli pojille elämyksiä jo nämä kulkupelit.

Ilma oli kaunis, meillä oli eväät mukana, grillattiin, pidettiin piknikkiä,

pojat uivat ja kuunneltiin livenä rokkia.

Isompi totesi että "oli niin kivaa ettei huomannu ku aurinko laski."

Se kertoi paljon, oikeastaan kaiken.

Oli niin kivaa ettei huomannut ajan kuluvan.

Tänään aamulla ihana yllätys kun isäni soittelin ovikelloa ja haki pojat mukaansa.

Menivät torille ja siitä mummulaan.

Sain muutaman tunnin extempore-omaa-aikaa. Ja kyllä sen hyvin käytinkin.

Tartuin maalisutiin ja sain maalattua yläkerran kattoa jo puoleen väliin.

Tänään käytiin myös ulkona syömässä.

Saatiin tuliaisia eestinmaalta.

Nähtiin heitä ja muita mummulassa.

Kahviteltiin.

Odotettiin kuulumisia.

Tehtiin kaali-jugurtti-omena-pähkinäsalaatti.

Siivottiin talo katosta lattiaa.

Odotettiin uutisia.

Syötiin suklaavanukasta ja kuunneltiin sateenropinaa.

Saatiin vauvauutisia.

<3

kakkua kesän kunniaksi!

Meillä leivottiin ja herkuteltiin eilen kesän ensimmäisillä mansikoilla ja samantein mansikkakakulla. Täytteeseen tuli kermaa vaahdotettuna, siihen sekoitin pari desiä maustamatonta jugurttia, vaniljasokeria ja hunajaa, sekä muutaman sitruunamelissanlehden silppuna. Väliin tuli myös banaanisiivuja ja mansikanlohkoja.

Hyvin simppeli, helppo ja herkullinen kesäkakku!

ps. kameraongelma on ja pysyy edelleen, kakkukuviin oli vielä akussa hitunen ytyä, nyt menee hetki kuvatonna tai sitten huomenna jo olen uuden onnellinen omistaja, katsotaan, mutta kiitos teille jotka kommentoitte edelliseen ja kiitos muutenkin kommenteista, niitä on sitten mukava lueskella :)
Ja tervetuloa uudet lukijat ja kaikki joita en ole huomannut toivottaa tervetulleiksi...kiva sakki jo koossa!

Ostoslistalla kamera.

                                   kuva: rajala pro shop

Täällä olisi iso ongelma kameran kanssa, lähinnä laturin kanssa (kamera on amerikasta ostettu ja tarvitsee laturin väliin vielä sen muuntimen).
Ja koska laturit tuntuvat olevan kalliita ja kamera jo kuitenkin itselläni ollut pari vuotta, sitä ennen jo edellisellä käytössä (huutishankinta), niin olen pohdiskellut uuden hankkimista. Tässä kun voi tulla suljinkin tiensä päähän piakkoin, sen verran paljon kuvia on tällä räpsitty...

Nykyinen on Canon EOS 350 (?). Ja olen tykännyt kyllä.
Edellinenkin järkkäri, joka vielä toiminnassa mutta sitä vanhaa filmirullamallia on canonia, ja ajateltiin että olisi järkevä pysyä merkissä, jotta sopii objektiivit ym. "varaosat" toisiinsa.

Mutta iso kysymys onkin nyt sitten mikä olisi se malli?
Hintakin toki tässä sanelee, välillä mietin että ostaisiko jonkun halvemman kompaktikameran ja sitten kun taas työelämässä, niin satsaisi kalliimpaan? Mutta kun on tottunut kuvaamaan järkkärillä, niin miten kuvaaminen maistuu taas pienemmällä?
Toki pienemmässäkin puolensa; kulkee näppärämmin mukana.

Millaisia kameroita te kannatte?

Otan vastaan vinkkejä, linkkejä, suosituksia tai jos jollain olisi ylimääräistä myytävänä, niin sekin kiinnostaa!!

lomapäiviä ja telttaöitä

 Alkuviikosta teimme päivän retken Hämeenlinnaan. Siellä osallistuttiin lasten linnakierrokseen, tepasteltiin mukulakivillä, kiivettiin jyrkkiä ja ahtaita rappukäytäviä, katseltiin näkymiä korkealta.
Parolassa poikettiin panssarimuseossa sekä munkkikahveilla, poikien näkökulmasta varsinWau! Erityisesti se että muutamiin panssarivaunuihin sai kiivetä sisään ja tähystellä kaikenmaailman luukuista.

Kaksi yötä vietettiin saaressa telttaillen. Lähdettiin veneellä liikenteeseen kun säätiedote näytti riittävästi aurinkoa. Pienempi nukkui elämänsä ensimmäisen telttayön ja toisenkin luonnollisesti. Päivät veneiltiin, uitiin ja kalastettiin (tai kaikki muut kalasti, minä katselin ja paimensin...). Tehtiin nuotiolla lihat, kalat, perunat ja maissit. Illalla keitin kaakaocappuccinon ja katselin auringonlaskua pienemmän jo nukkuessa ja isompien ollessa vielä iltakalassa.
Kalasaalis oli kiitettävä (isompi poika tahtoi nämä mainittavan): kolme isoa ahventa, neljä kirjolohta, yksi hauki, kuusi kuhaa...osa paistettiin ja herkuteltiin ja muutama jätettiin kasvamaan. Kotiinviemisiksikin jäi kuhaa.

Mukavan letkeä pienenbudjetin retkeily!

Nyt hetki huilaillaan kotosalla, pyykkäillään, pakastellaan mansikkaa ja sitten mietitään mitä seuraavaksi...

kesäkukkia kävelylenkiltä

Keskustellaan mitä kukin lomalta haluaa?

Ollaan vielä kotinurkissa.

Ajattelin pesaista loput ikkunat, silittää loput verhot niihin puhtaisiin.

Putsata kasvimaat rikkaruohovapaiksi.

Maalataan yksi ulkojuttu loppuun.

Isompi poika haluaa ongelle, meinaa mummun kanssa iltakalaan.

Huomenna ehkä parolaan panssarimuseoon ja munkkikahveille.

Puolessavälissä viikkoa telttaretkelle saareen.

Näillä suunnitelmilla mennään.

patakaapin tarinaa

Jokinaikaa sitten haettiin huutiostos kotiin. Tämä patakaappi myytiin reilu satavuotiaana, pinnaltaan kuluneena, koteja kiertäneenä, kahdeksallakympillä.
Myyjä kertoi että kaappi oli ollut hänen mummonsa vanhapiikatädin.
Siis kertomuksen perusteella, sen on oltava vanha.
En ymmärtänyt kuinka hän raaski myydä jotain jolla oli tarina.
Eikä hän melkein raaskinutkaan, oli jo ajatellut että ei haittaisi vaikkei kaappi menisikään. Koittaisi saada sen sitten jonnekin mahtumaan.

Myyjä oli kiinnostunut tietämään mitä meinaan kaapin kanssa. Maalaanko.
Hänellä oli ehdotus, että antiikkivaha olisi kaapin suhteen hyvä valinta.
Tuossa aiemmassa postauksessa sain kuitenkin mielenkiintoista kommenttia siitä että vaha ei olisikaan ehkä paras vaihtoehto, etenkin jos saattaisin joskus havitella maalipintaa.
Ehdotettiin mm. öljyllä käsittelyä. Onko ehdotuksia?

Kaapinpaikka on vielä hakusessa, tuossa missä se nyt nököttää on taustana muurinseinä, joka ei oikein ole paras paikka. En ole myöskään vielä keksinyt mitään täytettä.