keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Rakas päiväkirja..






Sunnuntaina aurinko paistoi.
Siitä saakka onkin satanut.
Eipä sillä että sateessa mitään vikaa olisi.
Sunnuntain saaliina oli kopallinen sieniä ja kopallinen herneitä.
Samalta metsäretkeltä.
Ja tänään sadepäivän piristykseksi omppupiirakkaa.
Saatiin aamukahvivieraita.
Ja kävin jumpalla.
Saunottiin.

Tuli hyvällä tavalla mieleen lapsuuden päiväkirjamerkinnät.
"Ja sitten"-päiväkirjat. Ne joissa luettelin mitä ruokaa oli ollut, ketä olin tavannut, millainen ilma oli ja mitä "sitten" tapahtui. Melkein jokaisen päiväkirjamerkinnän lopussa luki: "ja sitten menin nukkumaan."
Olennaisia asioita nuo kaikki.

Nyt on päiväkirjakin netissä, kuvallisena ja lukottomana.
Eipä olisi uskonut.

Joskus miettii että blogiin kirjoittaminen on hankaloitunut sen myötä, mitä useampi tuttu tätä lukee.
Joskus miettii laittavansa pelkkiä kuvia.
Joskus aattelee ettei laittaisi niitäkään.

5 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia mullakin on.Luin just yks pv mun vanhaa päiväkirjaa koulu ajoilta kyllä nauratti:)
    Mun blogia lukee niin moni tuttu ja sukulainen et välillä mua rasittaa se asia ihan tosissaan.Kadunkin joskus jopa et oon kertonut koko blogin olemassaoloa.Mut näin mennään...tylsiä on mun jutut mutku kaikkee ei voi kirjoittaa mitä haluais.Piti mennä lasten kans tänään metsään,kun päästiin ulos oltiin jonku aikaa.Tuli niin kauheesti vettä et oli pakko tulla kotia.Huomenna uus yritys:)

    VastaaPoista
  2. Sannu, ompas kiva kuulla että muillakin samoja mietteitä. Vaikkei oikeesti kiva, mutta...:)
    Helpompi olisi kirjottaa kun ei tarvitsisi miettiä kaikkia niitä ihmisiä, puolituttuja ja että mitä kukakin mistäkin ajattelee.
    Paljon paljon avoimemmin kirjoitteli alkuaikoina.
    Ja kuvatkin tuntuu jo niin nähdyiltä.
    Mietin välillä sulkea ja alkaa alusta, mutta taas sitten toisaalta. Tätäkautta on paljon kivojakin juttuja ja teidän muiden blogit :)
    Näillä mennään...
    Toivonmukaan pääsette huomenna metsään, siellä on vaan niin kiva tallustella ja hyvä hengittää!

    VastaaPoista
  3. Sama täällä, tekis joskus mieli repäistä ja kirjoittaa tismalleen mitä ajattelee ja mitkä on NE OIKEAT fiilikset. Periaatteessa voiskin, mutta mä en vaan kestä niitä kommentteja mitä se "totuuden" kirjoittaminen kumminkin saisi aikaan. Sitten kirjoittelen vain sellaista ympäripyöreää "sitten"-tekstiä ja parhaimpia fiiliksiä ja tarinoita. Vähän niin kuin päiväkirjana itselle.
    Mutta Heidin blogia ainakin on kiva lukea kun osaat niin kivasti ottaa kuvia ja kirjoittaa erilaisista fiiliksistä hienosti. Ja päivität niin usein tätä niin on kiva seurata blogiasi! Jutellaan sitten vaikka lenkillä avoimemmin asioista :)

    VastaaPoista
  4. Hei. Tulin tänne jonkun mutkan kautta jo muutama viikko sitten. Nyt taas mutkien kautta löysin uudelleen. Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Jännä vaan, että se on niin päin. Voisi olla niinkin, että tuntemattomia lukijoita miettisi enemmän. Tututhan ovat tuttuja.

    VastaaPoista
  5. Anna, kiitos kauniista sanoista! Ja kiva kuulla että samanlailla ajatellaan myös näistä blogimaailman jutuista, eipä täällä tarvitsekaan onneksi kaikkea jakaa kaikkien kanssa.oN vapaus kirjoittaa tai olla kirjoittamatta :)

    Milla, kiva että löysit tänne ja jätit kommenttia!!!

    VastaaPoista