Taas mennään.
Arki rullaa.
Pöpöt on hetkeksi poissa.

Koululainen pääsi koulusta teatteriin.
Katto Kassinen ei kyllä lentänyt oikeesti.
Sillä oli vaijerit.
Mutta oli se hauska.
Ja bussimatka oli kiva.
Tuli vaan kaamea nälkä.

Pienempi poika, päiväkotilainen katselee paljon valokuvia.
Selaa albumeja, joissa ei ole vielä hänestä kuvia.
Katselee ihmisten kasvoja.
Tunnistaa ja taas kyselee.
Kerron pienestä vauvasta josta on tullut pieni poika.

Töissä yhden mummon kanssa muisteltiin sen mummon lempiruokia.
Mietittiin miltä ruoka tuoksui, ja maistui.
Ei ainakaan samalta kuin nämä "saarioiset".

Toinen mummo oli nähnyt äidistään unta.
Sillä oli sitä ikävä.
Ja niitä lapsuuden maisemia, lapsuuden kotia kuvaili.
Nurkka kerrallaan.

Työkavereiden kanssa mietittiin, millaisia me ollaan vanhoina.
Harmaahapsisina.
Mitä me halutaan, vaaditaan  ja saadaan.
Kuka meitä muistelee.
Ja miten.

Kyllä muistot on vaan vaalimisen arvoisia.
Tallentamisen arvoisia.
Suurin osa.

Ja vaikka kullattuina, ne parhaimmat.