Jakkarapari on mieheni mummulta peritty, ja juuri tälläisenään; väreineen ja kolhuineen ovat ihan passelit meille. On molemmille pojille omansa.
Näin meille vaan kulkeutuu ne huonekalut mistä meidän koti rakentuu.
Ei meillä silti ihan rojuun hukuta, juuri kerättiin kärryllinen kaatopaikkaromua. Kirppispöytä oli huhtikuun juttu, mutta niin vaan sen pöydän varaaminen menee ensi kuulle. Tavaraa on paljon, mahtuukohan edes yhteen pöytään...
Pihassa alkaa olla kevätpuuhat hyvällä mallilla, on haravoitu ja tehty puita liiteriin.
Kevätkukkia tekisi mieli laittaa vapuksi.
Sadepäivä=vapaapäivä=mikä ihana yhdistelmä=laiskottelua luvalla. Kaadan kahvia suureen kuppiin, kietoudun vilttiin ja kahvilukemiseksi käy täydellisesti uusin Koti ja keittiö-lehti.
Ulkoilun ja loikoilun täyteistä viikonloppua kaikille (itse paiskin viikonloppuna töitä sitten tämänkin päivän edestä).
ihanat jakkarat! just tommosena kun ne on :)
VastaaPoistakiitos, juu ei kaiken tarvi eikä kuulu olla vimpanpäälle :)
Poistakauniisti kuluneet , ihanat :)
VastaaPoistaniin mustakin :)
PoistaVoi mitkä jakkarat! Meilläkin noita navetassa pyörii, tosin puun värisenä.. Pitäis maalata, mutta ei se ikinä oo sama asia, se tuore maalipinta..
VastaaPoistaHei, aattelet Jonna niin että nyt kun maalaat ne, niin lapsenlapsesi voi pitää niitä ihanina aarteina :D ja onhan se uusi maalipintakin ihana, juuri omalla tavallaan. Raikas ja puhdas!
PoistaNoi on ihan täydelliset!
VastaaPoistaHeh, samalla lauseella niitä taisin kuvata ensitapaamisella :D
PoistaWau, mikä ihana väri! Tykkään niin noista jakkaroista.
VastaaPoistaEn kanssa meinaa sitten kyllästyä millään tuohon turkoosiin/vedenvihreään. =)
Poista