kahvit kahdelle

Kun on seitsemän päivää herännyt herätyskelloon aamukuudelta, on arvossaan tälläinen vapaa lauantai. Otimme kaiken ilon irti herätyskellottomuudesta ja nukuimme pikku-ukkelin kanssa kymmeneen. Isoin mies lähti jo kalaan ja keskimmäinen jatkaa uniaan...

Meidän arki on ollut sellaista kun kuvitella saattaa, perheessä missä tehdään töitä, käydään koulua, harrastetaan jokainen jotain (kuitenkin aika maltillisesti), tehdään ruokaa (vältellään valmisruokia, edelleen, heh), siivotaan minkä jaksetaan (meillä ei käy siivoojaa, vieläkään, koskaan?), hoidetaan päiväkotiin viemiset ja hakemiset, lippulappusten täytöt, vanhempainillat (passattu töiden takia molempien lasten kohdalla), syystyöt pihalla (odottaa edelleen tekijäänsä), hammaslääkäriressut, synttärit, kaverisynttärit, lahjojen hankkimiset...
Joskus tuntuu että arki on yhtä päivästä toiseen selviytymistä.
Että huokastaan illalla kun ollaan vielä kaikki hengissä, tallella ja velvollisuudet kutakuinkin hoidettu.
Joskus tuntuu että rimaa hipoen mennään.

Jossain kaiken "raatamisen" ja aikataulujen keskellä, ehdin piipahtaa pitkän tauon jälkeen yhdellä kirpparilla. Ja unohduin sinne pöytien väliin yli tunniksi penkomaan. Ja kiirehän siinä tuli, että ehdin vielä ruokakauppaan ja iltavuoroon.
Mutta se tunti oli jokaisen minuutin arvoinen. Löysin vaikka mitä! Näissä kuvissa on ihan mahdottoman söpö kuppipari, joka on jo krakeloitunut ajan saatossa. Yksi kuppi tassineen maksoi vaivaisen EURON! Kirppiskipinä heräsi pitkästä aikaa.

Nyt on aamukahvittelu venynyt lounasaikaan, lupasin pakkailla uimahallikassit ja lähdetään poikien kanssa polskiin. Aika ihanaa ettei tälle viikonlopulle ole mitään suunnitelmia, enää tarvii oppia vaan rauhottuun ja oleen hötkyilemättä joka suuntaan. Se on nimittäin yllättävän vaikeeta, kun jatkuvasti joutuu ajatteleen & tekeen montaa asiaa yhtä aikaa.
Mutta yritetään.

Kivaa, rentoa viikonloppua muillekin.