Joulukuun seitsemäs.
Juhlinnan (ja epäsäännöllisen syömisen) jälkeiseen ähkyyn tuo helpotusta vitamiinipommit; hedelmät ja marjat. Ja salaatit.
Illalla päätin, taas panostaa edellä mainittuihin. Kakku-piirakka-pikaruoka-pitkänviikonlopun jälkeen on syytäkin!
Lisäksi näistä saatavat vitamiinit on tähän aikaan vuodesta tarpeen!

Sellainen julistus. Mandariinien ja muiden puolesta!

:)

juhlat jatkuvat...

Joulukuun kuudes.
Pienimuotoista kotijuhlintaa. Itsenäisyyspäivä; kynttilät, naposteltavat, linnanjuhlat ja valkoviini.
Aiemmin päivällä ulkoilua, pilkillä poikien kanssa. Lumitöitä oikein urakalla, lunta tullutkin runsaammanlaisesti.

kuusi vuotta sitten

Joulukuun viides.
Minusta tuli äiti. Meille syntyi vauva. Meistä tuli oikea perhe.
Poikamme täytti siis kuusi vuotta, siinä on aihetta juhlaan!
Tänään on ollut suurta juhlaa, harvoin pääsemme juhlimaan ihan oikeana päivänä! Noin joka kuudes vuosi (kuulemma).
Suolaista ja makeaa. Suomikakkua, itsenäisyyspäivänaaton kunniaksi ja siksi kun poika on vuoden aikana innoissaan piirtänyt ja värittänyt eri maiden lippuja. Maantiede mm. kiinnostaa aika lailla.
Kynttilöitä ja ulkotulia sytyteltiin jo hyvissä ajoin, vielä valoisaan aikaan. Ennen vieraiden saapumista.

Joulukalenterista tuli kirje, joulupukilta.
Poikaa hymyilytti, mietitytti. Kuka sen oli Oikeasti kirjoittanut?

Joulukuun neljäs.
Vielä kaksi tuntia. Kiirettä pitää. Huomenna juhlitaan. Kuvakin on niitä eilisiä. Kameraan ei ole ehtinyt koskea. Mikä jo sinällään on harvinaista.

leivontapäivä

Joulukuun kolmas.
Pipariukkoja...akkoja...porsaita ja lampaita. Esikoinen täyttää viikonloppuna kuusi. Ja leipoi itse osan tarjottavista; kauli taikinan, paineli piparit ja siirteli pellille. Äiti paistoi. Ja poika koristeli. Tomusokerikuorrutteella ja nompparelleilla.
Tuli juuri sen näköisiä kuin pitikin.
Täydellisiä.
Ja takuulla makeita!

Äiti leipoi korvapuusteja. Rumia sellaisia. Niistä ei tule koskaan kauniita. Joko taikina on liian löysää tai voisulaa lurahtaa liikaa. Jos tietäisin mikä menee vikaan, ei ne olisi tämän näköisiä.

Monta vapaapäivää edessä. Juhlaa juhlan perään.

             ****************************

ps. sain "blogiurani" ensimmäisen tunnustuksen (jeeeee :))

suveliinan    ( fallen for an old chair) ihastuttavasta blogista, kiitos tuhannesti.

En ole nyt varma mitä minun pitää tunnustuksen saatuani tehdä, jakaa eteenpäin tahdon nyt kumminkin, jotta joku muukin tulee yhtä iloiseksi. Vaikka taitaa olla tunnustus jo aika monella ansaittuna :)
Hmmm.... valitsen nyt muutaman vierailemisen arvoisen blogin. Blogin, joissa käyn päivittäin. Ja joissa jokaisessa on paljon sitä jotain. Kotia, kauniita kuvia, tunnelmaa, taitavaa sanankäyttöä...niistä se hyvä blogi koostuu.

lounatuulia

helmen talo

cosy home

eilen tänään huomenna

kultsin kämppä

kesällä kerran

Joulukuun toinen.
Viileä (kylmä) veranta sai uudet (puhtaat) räsymatot lattiaan.
Toissapäiväinen iltapäivän aurinko sai kaiken näyttämään kauniimmalta kuin "oikeasti on".
Järjestelimme kirjahyllyä, kävimme leluja läpi; kiertoon, roskiin, omiin laatikoihin...järjestykseen.
Lisää lankaa ostettu, muutama pieni (huom. todella pieni ja yksinkertainen) käsityö joulupakettiin jo valmis.
Kotisoffalla istuen hoidettu joulun pakolliset pukinapulaishommat.
Netti on siitä(kin) niin loistava keksintö.
Helpottunut fiilis niiltä osin.

joulukalenteri ja korttiaskarteluja

Joulukuun ensimmäinen.
Aamuun olisi tarvittu extraa viisitoistaminuuttia, mikä meni joulukalenterien kimpussa.
Virallinen joulukalenteri on tuo tuossa yläpuolella. Vanhoista farkuista väkerretty, vinksin-vonksin-kalenteri. Joka ei ehkä sietäisi päivänvaloa, mutta joka on suurella rakkaudella neljä joulua sitten esikoiselle tehty.
Ja jonka jokainen luukku on saanut aikaan hymyn lapseni kasvoilla. Paras yllätys on ollut kuulemma viimevuotinen mandariini.
Poika muisti vielä että se oli luukussa 9, tai 19.
Nyt luukulla käy kaksi poikaa, nuorempi on vielä melko ihmeissään, mutta eiköhän tuo ymmärrä jujun jouluun mennessä.
Lisäksi on mammalta ja kummilta saadut suklaakalenterit ja aamulehden kuvakalenteri.
On niissä ihmettelemistä aamutuimaan.

Eilen sain aikaiseksi askarrella joulukortteja. Itseasiassa idea lähti villakettu-blogista, jossa nähdäkseni oli ommeltu korttiin? (ellen nyt ole ihan väärin katsonut).
Ensin olin heittämässä  mummuni vanhaa tyynyliinaa roskiin, kun oli jo niin hapertunut keskeltä. Leikkasin kuitenkin pitsit talteen reunasta ja itse tyynyliinan revin suikaleiksi ja palasiksi ja ompelin pahviin kiinni. Kangasosan päälle tulee jotain?
Nuottikuusia ja sydämiä...pitsiä...enkeleitä? Katsotaan.
Kortit on kirjapinon alla suoristumassa ennen seuraavaa vaihetta.

Niin ja se olisi nyt Joulukuu!!