vitamiinit talteen...

Ja suuhun! Puutarhassa pensaat notkuu marjoista, pakkanen täyttyy ja loppuviikosta mehumaija höyryttää loput mehuina kellariin.

Aamupäivällä jatkettiin kodin raivaustöitä. Kummasti helpompi hengittää ja katsella ympärilleen kun siirteli huonekaluja sen verran että sai kaikki romut ja pölyt niiden alta pois. Heitin räsymatot tuulettumaan ja rullaan oottamaan ensikesää. Pidän hetken osaa huoneista matoitta ja kun paljaat varpaat ei tuo enää hiekkaa ja ruohonvihreää sisälle, laitan puhdasta lattiaan.

Keräsin myös tasoilta kaikkea ylimääräistä kaappiin. Karsiminen ja siivoominen toi tässä tapauksessa ihan riittävästi muutosta.

Täällä ukkostelee ja tuulee, mutta me meinaamme nyt hetkeksi happihyppelylle. Pienin poikanen käy ylikierroksilla.

räps ja räps!

 Siivosin tänään eteisen naulakot, siksi ne on kuvansa ansainneet! Järkkääminen ulottui sitten poikien vaatekaappiin ja omaankin. Kaksi pussillista lensi ihan vain roskiin; parittomia sukkia, risoja tai muutenvaan pinttyneitä, joita turhaan olen jemmannut kaappien perillä. Muutama kivan värinen jäi sivuun, jos innostun joskus matonkudepuuhiin...ja myytävien läjä kasvoi entisestään, edessä seuraava urakka; valokuvata ja hinnoitella ja laittaa myyntiin.
Tyytyväinen olen siihen järjestykseen ja siihen että raskin luopua taas jostain.

 Olen ollut laiska kotikuvaaja tai yleensä "blogiinkuvaaja" viimeaikoina. Lomalla tulee otettua kuvia enemmänkin lapsista ja ihmisistä yleensä. Ja oikeastaan kotona ei tapahdu juuri mitään muuta, kuin nukkumista ja minimaalista puunaamista. Mitää uutta kivaa ei ole, vähän jopa tylsistyttääkin nämä huoneet. Jahka syksy pääsee käyntiin, niin jos vaihtelisi edes järjestystä.

 Kesä alkaa oleen loppusuoralla. Itseasiassa äsken ulkona piipahtaessa, siellä oli melkein kylmä. Keräsin niitä kukkia mitä pihassa vielä kukkii. Kukkamaakin kasvanut umpeen rikkaruohoa, miten sitä jaksaakin aina alkukesän nyppiä, mutta tässä vaiheessa ajattelee jo että ei niillä niin väliä.

Ei siis niin mitään ihmeellistä tännepäin! Kyniä teroitellaan ja reppua pakataan, enää kaksi yötä koulunalkuun. Tuleva pieni ekaluokkalainen pursuaa intoa ja äiti on samaanaikaan iloinen sen innokkaan puolesta ja samalla huolissaan kaikesta. Ja haiken fiiliksin. Ja lohdullista kuitenkin että meitä on muutama muukin äiti ja isä jotka tuntee tällähetkellä samoin.

Oltiin yötä mummulassa. Minä ja pojat. Isi on vuoden pisimmällä kalareissulla. Pohjoisessa, melkein jäämerellä saakka.
Me tehtiin metsäretki. Sienikoppa kainalossa, vaan tunnin seikkailun jälkeen kopassa ainoastaan yksi yksinäinen kanttarelli ja joku toinen, jota en nimeltä muista. Niin kuivaa, että sienillä mitättömät mahdollisuudet.
Lähellä lammenrantaa oli mustikat suuria. Syötiin suut sinisiksi.
Kohta kolmevuotiaani oli ensimmäisellä näin pitkällä metsäretkellä.  Kompasteli aikalailla, oksat takertuivat puntteihin, kuitenkin melko urheasti jaksoi tarpoa. Ihan viimemetreillä pyysi reppuselkään. Ja sillätavalla ylitettiin viimeiset ojat ja viimeinen viljapellonpiennar.

Nyt meillä on edessä saunaa, ja koulutarvikeostoksilla hellyin ostamaan pojille dvd:n Hayao Miyazakin
Henkien kätkemä. Se me katsellaan illalla esikoisen kanssa.
Ja lasketaan päiviä kun isi tulee kotiin...

kas näin...

Tuliaisina kotiin; mekkoja ja toppeja.

Aika mukavat alet oli käynnissä ja shoppasin melkeimpä liiaksi.

Nyt on loppukesälle vaatetta, syksyllekin muutamat housut.

Pojat osti pikkulegoja, autoja ja eläintarhasta sellaiset kumiset vinkuvat krokotiilit.

Mentiin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten yhtään mitään isompaa ei voinut mukana raahata. Vaikka mielikin olisi tehnyt.

Pari kivaa sisustuskauppaa, tyydyin vain hypistelemään.

Antiikkiliikkeitä oli melkein joka kulmalla, niihin en viitsinyt kuin kurkkia.

muistoja matkasta

 Viitisensataa valokuvaa viikon ajalta. Mahtavia rakennuksia, vanhoja taloja, niiden talojen rapistuneita kulmia, kauniita ikkunoita, ovia, peltikattoja, mahtavia värejä vierivieressä. Mukulakivikatuja, huoliteltuja ja huolehdittuja kukkaistutuksia, roskattomuutta, ihmisvilinää, autopaljoutta...

 Rauhallinen hotelli, kaunis ja rauhallinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta, yöllä liikenteenmelua, ambulanssinääniä, nukuttava ikkunat auki leväällään, kuuma, hiostava, viimeisinä päivinä sadekuuroja ja ukkosen jyrinää, kerran kastuttiin kunnolla, päästä varpaisiin, muuten hikoiltiin helteessä.

 Jalat rakoilla lampsimisesta. Kymmeniä kilometrejä talsittiin kaupunkia ristiinrastiin. Esikoinen oli mahtavan reipas kävelijä, pienempi matkusti brioissa. Menimme ratikalla eläintarhaan ja toisena päivänä etäämmäs ydinkeskustasta. Ne oli elämyksiä ja isoja juttuja nekin. Kerran kuljettiin matka junalla jurmalaan, viettämään rantalomapäivää. Vain vesi oli liian kylmää. Niin kylmää että nilkat jäätyivät jos seisoi muutamaa minuuttia kauemmin vedessä. Rannat oli upeat, hiekka hienoa ja vaaleeta.

 Pojat ottivat ilon irti kaikesta. Lähes kokoajan olivat innoissaan ja hyväntuulisia. Toki väsyneenä kiukuttikin, mutta yllättävän vähän. Sitten luvattiin jätskiä, hotellilla pitkää vaahtokylpyä ja illalla sai katsella piirrettyjä normaalia nukkumaanmenoa kauemmin.  Ja se että aamupalalla sai vesimeloonia, hilloleipää ja munakokkelia.
Ja että ravintolassa sai tilata oman pulloveden tai limun.

 Puistoalueet oli suuria, siistejä ja siellä oli se sellainen silta täynnä lukkoja. Veikkasimme että vedessä oli paljon avaimia.

 Eläintarhassa nähtiin leijonia, virtahepoja, jääkarhu, apinoita, kameleita, tiikeri..vaan hienoin oli kuitenkin kirahvi.

Kateellinen olen kauppahallien tarjonnasta. Missä on meidän valikoimamme?

Kaikenkaikkiaan onnistunut ja hyvä reissu! Olimme todellakin lomalla kotikuvioista, söimme hyvin ja suhteellisen halvalla hyvää.  Nyt kotonakin hyvä olla, rauhallista ja kotoisan helppoa, jokaisella omaa tilaa enemmän, omia juttuja ja enää kymmenen päivää koulun alkuun.

Äitiä jännittää ehkä kaikista eniten.

Heinäkuun huippuhetkiä.

Yksi pelto kasvoi pelkkää apilaa.
Yksi ruiskukkaa ja kauraa.
Muissa viljoja. Ja pottuja. Ja niittykukkia.

Minä räpsin kuvia kuin heikkopäinen.
Intohimoisesti haluan tallentaa koko kauneuden.
Tallentaa hyvät hetket ja kauniit asiat.

Siinä nopeassa hetkessä kun kävellään ohi.
Jään aina jälkeen.

Pojat pääsevät ensimmäistä kertaa ponin selkään.
Isompi istuu tunnin lenkin.
Olen ylpeä heistä ihanista jotka järjestivät tämän mahdollisuuden.
Se on takuulla ikimuistoinen.
Ja olen ylpeä pojistani.

* pappa poikkesi tuomaan matkalaukun lainaan
* mittasimme laukkuja ja fiksasimme toista olemassaolevaa, että mahtuvat käsimatkatavaroiksi
* vaihdoimme rahat
* vihdoin sain kameraan laturin, kauan siinä kestikin, mutta oletan että viidenkympin investointi laturiin on tässävaiheessa vielä järkevämpi kuin uuden kameran hankinta
* istuin kaksi tuntia kampaajalla, päivän tähtihetkiä!!!
* tykkään uudesta tukasta, kuten oikeastaan joka kerran kampaajakäynnin jälkeen
* syötiin vähän mitä sattuu päivänmittaan
* poikettiin synttärikahveilla ja mansikkakakulla
* opeteltiin esikoisen kanssa rusetin tekoa
* piirrettiin muutama ukkeli ja kirjoitettiin muutama nimi
* joskus on kauhean työn ja tuskan takana tälläinenkin, joskus menee ihmeen iisisti
* leivoin puolenlitran sämpylätaikinan, paistan vielä pari pellillistä kaurasämpylöitä huomenaamuisille vieraille
* napostelin litranverran vadelmia

jäikö jotain mainitsematta?

Odotan lauantaita ja siitä viikon matkaa Latviaan!! Silloin voin sanoa olevani lomalla kaikesta; kotihommista, pyykeistä, tiskiräteistä ja ruokajutuista... h u i p p u j u t t u !