Meidän koti on rakennettu kodiksi oikeastaan melkein kokonaan kierrätetyistä asioista. Uutena on ostettu ainoastaan pari mattoa, sisustustyynyjä ja yksi astiasenkki, ja eteisen lipasto. Kaikki muu on ostettu secondhandina, huutiksen kautta, fb:n myyntipalstoilta tai saatu tutuilta sekä sukulaisilta.
Miksi näin? Sille ei taida olla mitään selvää syytä. Ehkä olen nuuka, tai tarkka. "Tarkanmarkantyttö". Ehkä
en pidä siitä että ihmiset kuluttavat vain kuluttamisen ilosta. Tai ehkä vain ajattelen että kotiin kulkeutuu tavarat sitten kun niiden aika on. Oikea ajoitus, hyvä tuuri, onnekas kirppisreissu. Ehkä en ikimaailmassa voisi kuvitella laittavani tuhatta euroa sohvaan? Hmmmm....
Tämä oli siis aasinsilta siihen, miksi nämä kuvat olen tänään räpsinyt.
Nimittäin aurinko houkutteli minut avaamaan meidän pienen pienen parvekkeen oven. Ja parvekehan on ollut tähän saakka oikeastaan vain petivaatteiden tuuletusta varten. Siinä se aurinko lämmitti mukavasti, tuulikaan ei osunut ja aloin katsella ympärilleni.
Parveke on surkean surullisessa kunnossa. Maalit kulunut metallikaiteista, seinänvierellä nökötti rapistunut penkki ja pino kukkaruukkuja.
Pyysin miestä viemään kuvien penkin kaatopaikkakuormaan, kun päähäni pälkähti ideoita miten saada parveke viihtyisäksi.
(Siitä sitten myöhemmin). Mies ehti saada painavan, säiden runteleman penkin eteiseen, kun hihkaisin, että mitäpä jos koitettaisiin penkkiä tv-huoneeseen?
Mieheni on siinä mielessä fiksu, ettei ala tälläisessä tilanteessa vänkäämään vastaan, vaan
antoi minulle vapauden sovitella penkille uutta paikkaa. Ja tässä se nyt on.
Mielestäni ihan täydellinen paikka pienelle lisätasolle!
Viikonloppuna sitten parvekkeen kimppuun, siitä taitaakin tulla oikeen pääsiäsparveke. Keltaista nimittäin sinne ainakin tulee....
