torstai 3. kesäkuuta 2010

ainakin 100 000 askelta




Tänään.

Ja huomenna lisää. Ainakin samanverran. Jotta ehtii kaiken ja kaikkialle.

Ystävä kylässä lapsineen. Pihassa touhottaa samaan aikaan 5 alle kolmevuotiasta. Juttelemme tuskin mistään, kunnolla. Kuulemme tuskin mitään, oikeasti. Emme edes ajattele.

Silmät selässä. Korvat höröllä. Ettei joku tipu keinusta, toinen heitä hiekkaa, lyö lapiolla. Yksi itkee kun kaatuu. Joku koittaa hiippailla pihasta naapuriin.

On nälkä, jano, uni. Ja me äidit vastaamme tarpeisiin. Luonnollisesti.

Oli kivaa tavata äiti lapsineen. Heipatamme ja sovimme soittavamme paremmalla aikaa. Puhutaan sitten kun keritään. Kun on hiljaista. Ja voi kuulla omat ajatuksensa paremmin.

Kahvikin jäähtyi kahteen kertaan kuppiin.

Illalla yhden isomummun synttäreillä, pojat parhaimmillaan iltaväsyneinä. Meitä vain lähinnä huvittaa. Lapset on lapsia.

Ihan illalla pitkä kävelylenkki ystävän kanssa. Jalat puhki poikki koko päivästä. Tänään olen kävellyt jalkani rakoille.

Ja sain taas kerättyä uuden kimpun kukkia keittiöön.

1 kommentti:

  1. Kauniin kimpun oletkin kerännyt. Osui lupiinit heti silmiin, ovat niin kauniita kukkasia :)

    VastaaPoista