Tällä viikolla retkeiltiin vapaapäivänä poikien ja mummun ja papan kera Urjalaan.
Käytiin kirkossa, sekä hautausmaalla etsimässä isomummuni hautaa.
Ja löydettiinkin se.
Kivi pahasti sammaloituneena.
Haettiin samettiruusuja ja istutettiin haudalle.
Seitsemän vuotias koitti saada kivestä selville päivämääriä, ja tokaisi:
"onko tossa niiden puhelinnumerot?"
Ihana. :)
Syötiin kotiruokalounasta ja käytiin makeistukussa, poikien paratiisi.
Ajettiin Väinö Linnan reitti, jonka varrella "opastauluja" vanhoista pirteistä ja niiden historiasta.
Kauniita, vanhoja taloja ja pihapiirejä.
Matkanvarrella rapistunut kyläkauppa, jota käytiin ihmettelemässä.
Kyllä vaan tässä alle sadan kilometrin säteelläkin on paljon nähtävää.
Paljon paikkoja, joissa ei ole käynyt.
Ja päiväkin riittää.
Illalla rentouduin kampaajan käsittelyssä.
Palasin kotiin polkkatukkaisena.