sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Huomenta.





Eilinen päivä meni juuri niin suunnittelemattomasti kuin pitikin. Uimassa käytiin, mutta loppupäivä oli ihan joutenoloa, katseltiin leffaa ja ulkoiltiin.

Tänä aamuna päätin kokeilla leivänhöysteeksi avocadoa, tämän vinkin bongasin jostain "terveysblogista", en enää muista mistä. Ison ruisleivän (lidlin luomupalaa...) päälle sai sutattua isosta avocadosta puolet, sitten pari siivua juustoa ja tomaattia. Oikeesti tosi hyvää ja täyttävää.

Takana on monenmoista yritystä syödä terveellisemmin, fiksummin, kevyemmin...Smoothie-päivässä kokeilu jäi flunssan takia lyhyemmäksi kuin piti, itselleni ei ainakaan nuhassa ja kurkkukivussa uppoa tietynlainen ruoka/juoma.
Viime viikko aloitettiin työkaverini kanssa Vogelin ananaskuurilla, jonka piti kestää 5 päivää. Hommasin Molkosania ja Cynara-tippoja. Kaksi päivää söin ja join ohjeiden mukaan, jonka jälkeen alkoi julmettu päänsärky (kuulunee asiaan, kun kroppa puhdistuu). Sitten tuli jotain miksi liian tarkat ruoka-ajat eivät päteneet ja viidentenä päivänä ahmin jo suklaarusinoita kaksin käsin.
Että sillälailla. Että sellainen selkäranka.

Nyt kuitenkin kirjaston kappale Antti Heikkilää lukemisina...olisiko kirjassa sitä maalaisjärkeä ja jotain pieniä uusia ideoita? Tosin Molkosan oli sen verran hintavaa että ihan aineenvaihdunnan tueksi taidan sitä hörppiä, vaikkakin maistuu ihan kamalalle!

Olen loppujen lopuksi sitä mieltä että kilot ja kalorit ei saa olla liian isossa roolissa tässä pienessä, lyhyessä elämässä. Elämästä ja ruoasta pitää ja saa nauttia.
Kroppa & mieli kaipaa hyvää, ravinteikasta ruokaa. Jonka lisäksi voi kohtuudella herkutella.

lauantai 21. syyskuuta 2013

kahvit kahdelle



Kun on seitsemän päivää herännyt herätyskelloon aamukuudelta, on arvossaan tälläinen vapaa lauantai. Otimme kaiken ilon irti herätyskellottomuudesta ja nukuimme pikku-ukkelin kanssa kymmeneen. Isoin mies lähti jo kalaan ja keskimmäinen jatkaa uniaan...


Meidän arki on ollut sellaista kun kuvitella saattaa, perheessä missä tehdään töitä, käydään koulua, harrastetaan jokainen jotain (kuitenkin aika maltillisesti), tehdään ruokaa (vältellään valmisruokia, edelleen, heh), siivotaan minkä jaksetaan (meillä ei käy siivoojaa, vieläkään, koskaan?), hoidetaan päiväkotiin viemiset ja hakemiset, lippulappusten täytöt, vanhempainillat (passattu töiden takia molempien lasten kohdalla), syystyöt pihalla (odottaa edelleen tekijäänsä), hammaslääkäriressut, synttärit, kaverisynttärit, lahjojen hankkimiset...
Joskus tuntuu että arki on yhtä päivästä toiseen selviytymistä.
Että huokastaan illalla kun ollaan vielä kaikki hengissä, tallella ja velvollisuudet kutakuinkin hoidettu.
Joskus tuntuu että rimaa hipoen mennään.



Jossain kaiken "raatamisen" ja aikataulujen keskellä, ehdin piipahtaa pitkän tauon jälkeen yhdellä kirpparilla. Ja unohduin sinne pöytien väliin yli tunniksi penkomaan. Ja kiirehän siinä tuli, että ehdin vielä ruokakauppaan ja iltavuoroon.
Mutta se tunti oli jokaisen minuutin arvoinen. Löysin vaikka mitä! Näissä kuvissa on ihan mahdottoman söpö kuppipari, joka on jo krakeloitunut ajan saatossa. Yksi kuppi tassineen maksoi vaivaisen EURON! Kirppiskipinä heräsi pitkästä aikaa.


Nyt on aamukahvittelu venynyt lounasaikaan, lupasin pakkailla uimahallikassit ja lähdetään poikien kanssa polskiin. Aika ihanaa ettei tälle viikonlopulle ole mitään suunnitelmia, enää tarvii oppia vaan rauhottuun ja oleen hötkyilemättä joka suuntaan. Se on nimittäin yllättävän vaikeeta, kun jatkuvasti joutuu ajatteleen & tekeen montaa asiaa yhtä aikaa.
Mutta yritetään.

Kivaa, rentoa viikonloppua muillekin.