perjantai 3. joulukuuta 2010
leivontapäivä
Joulukuun kolmas.
Pipariukkoja...akkoja...porsaita ja lampaita. Esikoinen täyttää viikonloppuna kuusi. Ja leipoi itse osan tarjottavista; kauli taikinan, paineli piparit ja siirteli pellille. Äiti paistoi. Ja poika koristeli. Tomusokerikuorrutteella ja nompparelleilla.
Tuli juuri sen näköisiä kuin pitikin.
Täydellisiä.
Ja takuulla makeita!
Äiti leipoi korvapuusteja. Rumia sellaisia. Niistä ei tule koskaan kauniita. Joko taikina on liian löysää tai voisulaa lurahtaa liikaa. Jos tietäisin mikä menee vikaan, ei ne olisi tämän näköisiä.
Monta vapaapäivää edessä. Juhlaa juhlan perään.
****************************
ps. sain "blogiurani" ensimmäisen tunnustuksen (jeeeee :))
suveliinan ( fallen for an old chair) ihastuttavasta blogista, kiitos tuhannesti.
En ole nyt varma mitä minun pitää tunnustuksen saatuani tehdä, jakaa eteenpäin tahdon nyt kumminkin, jotta joku muukin tulee yhtä iloiseksi. Vaikka taitaa olla tunnustus jo aika monella ansaittuna :)
Hmmm.... valitsen nyt muutaman vierailemisen arvoisen blogin. Blogin, joissa käyn päivittäin. Ja joissa jokaisessa on paljon sitä jotain. Kotia, kauniita kuvia, tunnelmaa, taitavaa sanankäyttöä...niistä se hyvä blogi koostuu.
lounatuulia
helmen talo
cosy home
eilen tänään huomenna
kultsin kämppä
kesällä kerran
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näyttää herkulliselta!!
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus! =)
Suvi
voi kiitosta kovasti, olikin eka tunnustus ja siitä hyvin innoissani laitoin sen heti esille ja eteenpäin!!
VastaaPoista:)
Voi kun oot ihana! Kiitos kovasti! :)
VastaaPoistaKiitos! :))
VastaaPoistaJa mukava blogi sulla, oli kiva käydä vierailulla!
Moikka,
VastaaPoistavastavierailulle tulin tutkailemaan blogiasi. Nam, korvapuusteja... Meillä ne leipoo mies koska itse en tosiaan osaa :) Saisinkohan hänet innostumaan leipomisesta??
Voi kiitos Heidi! On ihanaa, että joku ajattelee noin pikkuruisesta blogistani :)
VastaaPoistaIhana leivonta-alusta teillä näyttää olevan. Mummilla oli sellainen ja haluaisin sellaisen joskus, mutta nyt ei ole säilytyspaikkaa.
kiitos, kiitos itsellenne, kun olette jättäneet viestiä. Jokainen ilahduttaa kummasti :)
VastaaPoistaVastavuoroisuus on aina plussaa! Vaikka kirjoittelisin ja kuvaisin luultavasti samaa rataa, vaikkei kukaan koskaan kommentoisi mitään. :)
Pauliina; hauska että huomasit leivontalustan! Se on otettu mukaan meidän vanhan asunnon keittiöstä, kun siis ne meidän jälkeisen asukkaat remppasivat koko (mun mielestä) ihastuttavan 60-luvun keittiön, kaikki lensi roskiin, niin minä pelasti tuon leivonta-alustan, jos siis on ollut osa keittiönkaapistoa.
Säilyttäminen hienoinen ongelma, joudun raahaamaan sen aina kellarikerrokseen pois jaloista. Mutta hyvä alusta se on, toimii :)
Kiitos tunnustuksesta Heidi! Ja mukava nähdä tämä "päivittäislistasi" siinä oli muutama minulle ihan uusi blogi, jonne nyt suuntaankin kurkkimaan!
VastaaPoista