pullotetut valokuvat

Lukemani blogit ovat kirjaimellisesti pullollaan ideoita. Eikä niistä ole kuitenkaan kuin murto-osa sellaisia jotka osaisin, jaksaisin toteuttaa. Enkä haluakaan. On ihan kiva vaan ihailla toisen käsitöitä, sisustusratkaisuja, astioita, valokuvia...

Ja se siitä.

Mutta tämän IDEAN nappasin...tuli mielestäni ihan kivat, vaikkei niin hienot kuin alkuperäisessä joku oli väsännyt. Pulloista vain nämä litteät oli oikeastaan tähän tarkoitukseen parhaat.

asiaa ja asianvierestä

Kuka katsoi eilen ykkösdokumentin: terveys lautasella? Ravintoomme jäävistä torjunta-aineista ja lisäaineista aika painavaa asiaa.
Ei nyt mitään uutta, periaatteessa. Onhan noista tullut luettua ja kuultua jo jonkinaikaa.
Muistutus kumminkin.
Aspartaamille sanon tästä päivästä eteenpäin vieläkin jyrkemmin: ei.

Hyvä juttu on että kevät alkaa oleen täällä ja kesä edessä.
Voi itse kasvatella taas syömisiä.
Kaupan basilikan olen jo pariin otteeseen siirtänyt ruukkuun ja multaan. Ensimmäisellä kerralla yrttiparka nuupahti heti. Toisella kertaa näyttää jo paremmalta!
Istutimme samaan Pinokas-kulhoon avokadon kiven (kokeilumieltä). Ja herneitä pistelimme multaan.
Kiva seurailla mitä mullasta alkaa nouseen.

Ainiin, chocolatecircus-blogissa törmäsin lapsuudenkotimme lautasiin. En ollut muistanutkaan kuinka kauniit lautaset ne oli. Onnekseni isäni on säästänyt kaikenlaista, niinkuin näitä lautasia varaston perällä. Tosin vain kolme syvää ja kolme matalaa.
Eilen onnellisena kannoin lautaset kotiin.

Yksi toinenkin idea lähti yhdestä toisesta blogista, siitä myöhemmin!

Aurinkoista viikkoa!!

Kaunas part 111

Tuliaisina muutama vaate. Ei mitenkään halvempaa kuin täällä.
Marmeladeja.
Saippuaa.
Ja paikallista käsityötä. Tuo missä linnut nokkii, on koukuttava! Liikettä ei malttaisi lopettaa :)

Pellavaliinoja ja meripihkaa myytiin myös, ihan kuin virossakin.

Kaunas part 11

Kaupunkikuvia.
Pieni tyttö tuli hiihtäen vastaan kävelykadulla.
Katuja ei juurikaan ollut aurattu. Ihmiset tallanneet omat polkunsa.
Oli pakkasta 15 astetta. Öisin pakkanen kiristyi huomattavasti.
Kävimme Pirumuseossa ja Suuressa Sotamuseossa.
Mielettömän suuria molemmat.

Kaunas part 1

Kolme päivää Kaunasissa takana.
Hyvä reissu.
Hyvä mieli.
Odotukset täyttyivät. Jos niitä olikaan. Söimme hyvin, halvalla ja paljon. Nautimme vanhasta. Kaupunki oli täynnä ajan kerrostumia. Osa rakennuksista seisoi tuskin pystyssä, laastit rapisi seinistä (mielestäni hyvin kauniilla tavalla). Osa tärkeistä rakennuksista oli restauroitu taidolla ja ajan kanssa. Ja loput, oli niinkuin ne oli aina ollut, koskematta.
Kaupunki oli täynnä kirkkoja, keskustan halkoi kävelykatu ja vanhojen talojen alakerrat oli kahvilaa ja putiikkia vierekkäin. Ja kellariravintoloita.
Talviaika teki kaupungista melko hiljaisen. Kuulemma. Illalla yhdeksänjälkeen ei juuri kukaan liikkunut missään.
Kehottaisin tutustumaan kaupunkiin kesällä.
Jos palaamme Kaunasiin, teemme sen silloin.

Kaunas kutsuu

Huomenna kutsuu Kaunas. Kolme päivää saan (saamme) olla kaikkien pyyntöjen, kysymysten, palvelusten, velvollisuuksien ja rutiinien ulottumattomissa.
Haistella, maistella, katsella vierasta maata ja kulttuuria.
Nähdä, kuulla ja kokea.
Olla vaan. Ilman isoja odotuksia.
Ladata akkuja, jotta jaksaa taas vastata pienten ihmisten tarpeisiin.

Tulikin mieleen että kameran akut on ladattava. Ainoa odotus on, että saan matkamuistoksi paljon kauniita kuvia!

Palataan...

pakkasta ja pakkausta...

Pakkanen on paukuttanut putket taas jäähän. Sentään kylmää vettä saadaan. Koitamme ajatella positiivisesti, sentään kylmää vettä saadaan.
Pikkuhiljaa pakkailen. (ajatuksissani jo kumminkin..)
Odotan kolmen yön minilomaamme. Toivon että osaan nauttia täysillä, enkä kaikenaikaa ikävöi poikia. Näitä tilaisuuksia kun ei tule vastaan joka välissä.

Puhumme kuusveemme kanssa reissusta, ja että ensi kerralla pojatkin pääsee mukaan.
Koitan kertoa kaksveelle että äiti ja isi on matkoilla muutaman päivän. Että menemme lentokoneella.
Poika vastaa tomerasti: "ei!"
Mutta hymyilee.
Kiipeää hetkessä syliin, pyytää kainaloon. Hetkessä taas pois.

Kaksveellämme on ensimmäinen uhma.
Hän tahtooooooo. Ja taas ei.
Haluaa ketsuppia joka ruokaan. Kaurapuuroon ja muroihin ei ole sitä saanut.
Haluaisi saunoa joka päivä. Ja mennä uimaan. Ja pilkille. Aina on "tänään". Ei ole olemassa sitten tai huomenna tai kohta.
Ihailen lasten tapaa elää hetkessä. Koitan katsella maailmaa lapsen näkövinkkelistä.
Aina ei kuitenkaan oikein jaksa nähdä asioita niin.
Tahtoisi että lapsi ymmärtäisi ja odottaisi.
Olisi kärsivällisempi ja kiltimpi ja tottelisi ja toimisi.
Niinkuin aikuinen haluaa.

Aikamoista tasapainoilua.

lapsi vetää jalkaansa äidin villasukkia, pitää sukanvarsista kiinni ja juoksee yleensä ympäri kämppää niin kauan että kaatuu, nauraa niinkauan kunnes tulee itku. Sukat on kutonyt eräs hyvin dementoitunut mummu (töissä), jonka käsissä valmistui monta paria tälläisi piiiiiitkiä saapassukkia, joissa oli jo paljon virheitäkin. Sukat sai mukaansa kun toi lisää lankaa, mummu oli aivan poissa tolaltaan jos langat jostain syystä loppuivat. :)

teehetki

Meillä on eskarin jälkeen esikoisen kanssa melkein aina teehetki. Kun pienet nukkuu ja talo on hetken hiljainen.
Eilen teetä ja pullaa hillolla.
Tänään teetä ja aamuisia sämpylöitä.
Maustamatonta jugurttia, hunajalla, mansikoilla ja manteleilla.
Eilen pelattiin tunnin domino-turnaus.
Tänään piirreltiin ja väriteltiin äidin kynillä.
Ne on ison pojan oikeus.

Saan tämän kuulostamaan ehkä liian idylliseltä. Koitan kuitenkin vaalia päiväuniaikaa kaikkien latautumisaikana.
Sillä pian taas mennään ja lujaa. Täysillä.
Tuhatta ja sataa.

Niin ja, tämän jälkeen on äidillä oikeus, istua koneelle.
On äidilläkin oikeuksia.
Onneksi.

"Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
-Ole hyvä...kesytä minut! se sanoi.
-Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
-Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
-Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
-Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi..."

                      antoine de saint-exupèry, Pikku Prinssi


              Aurinkoista Ystävänpäivää!

Kiitos!

Aamulla postilaatikossa odotti iloinen yllätys. Yllätys tosiaan, en nimittäin tiennyt mitä paketissa on. Muutakuin että, kirja.
Kiitos Mirva. Kirja on täynnä kauneutta. Kortti itsessään jo mukava saada. Kortti kauniilla käsialalla.
Oli muuten ensimmäinen kerta kun arpaonni suosii täällä "blogimaailmassa".

tulips

Kivoja pieniä juttuja mahtunut tähän päivään.