Kasvimaalta nousee vielä vaikka mitä. Salaattia saa sieltä (yö)pakkasiin saakka. Porkkanat on jo melko mukavan kokoisia. Tomaatit vielä ihan vihreitä ja paaaaljon kukkia, jotka eivät mitenkään enää ehdi. Persiljaa kuivaan ja pakastan, tilleille teen samoin. Basilikan kuivumista seuraan mielenkiinnolla, ja käytän vimmatusti ruokiin, salaatteihin ja leivänpäälle. Lehtisellerit voi kaiketi pakastaa?
Mehut on mehustettu. Kolme maijallista pullotettuina odottaa kellarissa talvea.
Nyt alkaa olla sienet ja puolukat jäljellä.
Viikonlopun aikana ollaan kahdesti käyty sienestämässä. Pakkaseen saatu muutama purkillinen.
Sadonkorjuunaika on mukavaa, vaikka välillä tulee tunne että onko kaikki vaivan arvoista. Ja voisiko ajan käyttää paremmin? Hmmm...en ole vielä keksinyt. Myönnän että noissa pihan puskissa kykkiminen, mehumarjat tavoitteena, on välistä ollut tympäisevää. Ja olen miettinyt kuinka aika riittää siihen puuhaan sittenkun taas ollaan työelämässä. Ja että paljonko mehulitralle tulee hintaa? Onko loikoilu parempi tapa viettää aikaa? Pitääkö tehdä vain asioita joita haluaa tehdä? Onko sopivaa jättää marjat metsiin mätänemään tai kuivumaan? Mitä järkeä on maksaa jostain, jonka saa "pienellä" vaivalla ilmaiseksi? Onko nämä järkiasioita? Vaivanarvoisia?
Se tässä ajankäytössä on parasta, että lapset puuhailevat mukana. Kiertävät metsässä, pesevät mehupulloja, tietävät missä kasvaa persilja, missä ruohosipuli. Mitä muuta ihmettä sitten puuhailisimme?
No, eilisen päivän hurvittelimme särkänniemessä. Vastapainoksi syyspuuhille. Meillä oli oikeasti ihan huippukiva päivä! Olimme illalla väsyneitä ja päät pyörällä kaikesta menosta.
Ja olen tehnyt tänään muutamia hyviä vaateostoksia kirpparilta, niistä myöhemmin.
Niin ja olen ostanutkin, olen ostanut uudet, hyvät, melko hintavat lenkkarit ja tallustellut niillä viime viikolla monta tuntia ristiin rastiin kotikylän katuja. Olinko tehokas vai tehoton, en tiedä, mutta hurjan hyvä mieli jokaisen lenkkeilyreissun jälkeen!
