22 eurolla

 

Ensimmäisenä lomapäivänä ehdin penkoa meidän kylän kolme kirpparia.

Tässä saalis.

Vino pino vaatetta, lähinnä housuja pojille. Joissa useammat farkut, collareita ja vähän juhlavaatettakin.

Vaatekappaleelle tuli keskimäärin hintaa 1,5euroa.

 

Kenkäpuolelle löytyi  (mielestäni) ihan älyttömän mageet keltaiset kaupunkikengät.

Menee vielä nipinnapin isommalle pojalle, ja koska pikkuveljen jalka on vain pari numeroa pienempi, saa hän ne käyttöön heti seuraavana keväänä.

Nämä oli 4 euroa.

Samalla hinnalla lähti mustat Adidaksen tossut.

 

Nyt on koko kasa jo pyykätty ja viikattu.

Suuri säästö, hyvä mieli.

 

Loma

Loma aloitettu kahvilla ja kaurapuurolla. Herätty ennen kahdeksaa, aavistuksen pahantuulisina, niskat jumissa, lomapäivät täynnä odotuksia joita koitan karistaa. Facebookissa kysellään lomasuunnitelmia, ei meillä ole mitään tarkkaan nakutettua aikataulua. Ei mitään lukkoon lyötyä. Me ollaan L O M A L L A. Lomalla myös kaikesta suorittamisesta ja lomalla aikatauluista.

Ainoa taisteluni ja pyrkimykseni juuri nyt on pitää meidät terveinä.
Talvi on ollut meillä pöpöisin talvi ikinä. Alkuviikko ollut taas kerran sairastupaa. Kuumetta ja yskää puolella perheellä. Syötän lähes fanaattisesti d-vitamiinia, komennan villasukkia jäisiin jalkoihin, motkotan märissä vaatteissa ulkoilusta, juotan appelsiinimehua...inkivääriteetä...teetä.

Olen ollut irti kamerasta päiviä, viikkoja. Inspiraatio blogin kirjoittamiseen ja kuvaamiseen on puuttunut oikeastaan kokonaan. Eikä se toimi, jos sen kokee velvollisuudeksi.
En ole sisustanut, en ole ostanut mitään uutta. Ei tunnu olevan mitään kuvattavaa.
Olen säästänyt rahaa, kartuttanut matkakassaa, ja keskittänyt lähes kaiken energian hyvinvointiin; ulkoiluun, kunnon kohottamiseen ja terveeseen elämään.
Miettinyt mitä tehdä blogin kanssa. Lopettaa vai jatkaa vai pitää vaan paussia.

Ehkä jatkan jahkailua, ehkä innostun kuvaamaan taas niitä arkisia juttuja. Ehkä pieni tauko tekee hyvää. Voi olla että loma tuo kaivattua luovuudenkipinää, kun ehtii arjessa taas nähdä niitä pieniä juttuja.
Heippa hektinen arki, me elellään nyt yhdeksän päivää rennosti omilla ehdoillamme!

Ystävä on rikkaus.

Juuri tätä kuvaa ladatessa, soi ovikello. Ystävä jota en ole nähnyt pitkäänpitkään aikaan soitti ovikelloa, halasi ja ojensi kortin & suklaata. Olen niin liikuttunut ihanasta pienestä eleestä.
Olkoonkin että tälläinen ystävänpäivä on monenmielestä huuhaata. Mutta en jaksa suhtautua asiaan niin kyynisesti. Minulla on monta niin rakasta ja tärkeää ystävää, joita toki arvostan ja ajattelen päivittäin, mutta sanoa se ääneen edes kerran vuodessa ei ole kohtuutonta.
FB tekee ihmisten muistamisen niin helpoksi, että se on melkein tylsää. Mutta sitä kautta saa toivotettua Hyvät Ystävänpäivät ainakin tasapuolisesti. Sitten on muutama ystävä jotka ei siellä ole, yksi on elämäni ensimmäinen ystävä. Jolle taidan kirjoittaa s.postia heti tämän jälkeen. Pitäisi nähdäkin. Ja monesti se kalvaa kaikista eniten ettei saa järjestetyksi arkeen riittävästi aikaa ystäville. Onneksi oikeat ystävät eivät häviä minnekään, juttu jatkuu vaikka olisi aikaa viime tapaamisesta. Tunnetaan jo niin hyvin ettei tarvita vaivaantuneita tuokioita vaan voidaan käydä heti asiaan.

Halaus jokaiselle "oikean elämän" ystävälle ja halaus myös blogimaailman ystäville ♥

Pienempi poika on alkanut illalla tivaamaan yhä kiivaampaan sävyyn, että miksi pitää aina mennä nukkumaan? Miksi joka päivä pitää nukkua? Hän ei kuulemma jaksaisi nukkua. Neljävee jaksaisi omasta mielestään aloittaa päivän yhä uudelleen ja uudelleen ilman aikaa haaskaavia yöunia. On tarmoa ja intoa joka suuntaan.

Minä rakastan vapaapäivänaamuja aina vain enemmän. Tykkään toki illoistakin, mutta olen varmasti aina enemmän aamuihminen. Mahtavaa että kevättä kohti mennään ja kun herätään alkaa olla jo valoisaa. Houkuttelee nousemaan ylös reippaammin, kamala horrosaika alkaa olla pikkuhiljaa ohi.

On laskiaissunnuntai. Meidän on kutsuttu vanhempieni luo laskiaisenviettoon. Hiihdetään, lasketaan mäkeä, syödään hernekeittoa ja grillataan makkaraa.

Leppoisaa Laskiaista!

Tulppaani

Tykkään kyllä ihan mielettömän paljon näistä kukista. Ne on se merkki tulevasta keväästä, siitä että jotain kasvaa pian tuolta lumen alta. Parasta on ne natisevat varret kun niitä asettelee maljakkoon. Ja nuppuiset kukat, joista ei ole vielä ihan varma millainen väri on auetessaan. Edullisuus ja saatavuus on toki suuri plussa. Kivaa luxusta arkeen, kun maitoa hakiessa voi vaan napata kimpun mukaan omaksi iloksi.

remppasuunnitelmia

Mietin maalata teeveehuoneen lilat seinät mudanharmaanruskeiksi. Onnistuuko tapetin päälle maalaus, tulee olemaan arvoitus. Ja jos onnistuu niin millainen on lopputulos?
Nyt vaan nuo lilat, haaleen, viileet seinät jotenkin ärsyttää. Huone on outo sävymaailmaltaan.
Tavallaan kaipaisin sinne värittömyyttä, rauhallisempaa ilmettä. Ja että luonnonvalkoinen nahkasohva istuisi sinne paremmin.
Sitten saisi vitivalkoinen nukkamatto tehdä tilaa jollekin toisenlaiselle. Ja seinältä saisi väistyä kollaasi, joka ei alunperinkään ole ollut täysin onnistunut.
Seinälle voisin ripustaa mustavalkoisen suurensuuren valokuvateoksen.
Hmmm....

kauppahallin tuliaiset

Perinteet kunniaan. Tähän aikaan vuodesta kuuluu nauttia kahvit kera Runebergintorttujen. Käytiin kaupoilla poikien toiveesta, muutama peli "oli pakko hankkia". Ja sitten ajeltiin lounaalle Tampereen kauppahalliin. Ihana paikka!
Harmi että työt kutsuu ja oli kiiruhdettava kotiin. Oikeastaan 15minuutin päästä on oltava jo töissä. Eläköön 3minuutin työmatka!!