Kuukausi vierähtänyt viime blogipostauksesta. Ollaan kuukausi pidemmällä syksyssä. Nyt tarkalleen jo syksyn puolivälissä. Nopeasti aika vaan kuluu, ja asiaan vaikuttanee se että syksy on ollut tänä vuonna kaunis, melko lämmin ja niitä kokonaan valottomia päiviä on ollut vähän.
Kaamosmasennusta vastaan olen tänä vuonna taistelemassa aseenani kirkasvalo, jonka hankin vajaa viikko sitten. Nyt olen aamuisin nautiskellut puolisen tuntia valoa ja päivällä vielä toisen puoli tuntia lisää. Katsotaan onko apua. Luulen että omalla kohdallani saatan piristyä jo ajatuksesta, että nyt saan valoa ja siten en voi masentua valottomuudesta.
Lisäksi koitan ulkoilla, liikkua, nukkua, syödä paljon vitamiinipitoisia ruokia (pilleripurkille en ole vielä mennyt) ja toisaalta taas olen koittanut rauhoittua. Olen antanut itselleni luvan pitää lökäpöksypäiviä, olen antanut kalenterissa olla päiviä ilman merkintöjä. Olen mennyt mutu-tuntumalla, tehnyt asioita jos huvittaa. Olen lorvaillut.
Toisaalta taas olen saanut energiaa pikkuprojekteista jotka olen saanut päätökseen. Kuten keittiön ja eteisen katon maalaus, joka oli odottanut kaksi vuotta. Olen tankannut voimaa ja hyvää oloa viikottaiselta ohjatulta jumppatunnilta, joka on ollut vaihtelevasti bodypumppia tai pilatesta. Eilen lähdin ystävän kanssa ladythai-tunnille. Se vasta oli jotakin. Olin niin äärirajoilla, oman kropan ja jaksamisen kanssa, veren maku suussa, keuhkoihin pisti ja koko illan kädet tärisi.
Olen koittanut olla stressaamatta, liikkumisen ja terveellisen elämänkin suhteen.
Koitan olla viime syksyä viisaampi. Jolloin olin todellakin puhki. Kävin ylikierroksilla ja ajanpuutteessa sitten nipistin yöunista ja kierrehän oli valmis. Olin kiukkuinen, alakuloinen ja ahdistunut. Pienetkin asiat rasittivat ja kun niitä pieniä asioita oli liikaa, niistä tuli yksi iso möykky.
Toivoa siis on, että "vahingosta viisastuu". Nyt ainakin hymyilyttää. Ei ole pitkää to-do-listaa mielessä, aurinko paistaa kauniin pakkasaamun jälkeen, pyykkikone on pyörinyt ja pientä rauhallista kotihommaa tiedossa. Meillä on lomalaisella loma loppusuoralla, päiväkotilainen viettää toipilaspäivää...ihanaa joutenoloa ♥
simple but comfortable! that is all I need.
VastaaPoistajust love your space.
Samankaltaisissa stressintorjuntafiiliksissä ollaan täälläkin. Kummallisinta on ollut huomata, että vaikka kuinka pitää siitä, mitä tekee, voi siltikin kehittää itselleen epäterveellisen suuren stressin ja ahdistuksen. Kantapään kautta on tullut opittua, että oman terveyden täytyy mennä kaiken muun edelle, mutta siltikään se ei näköjään ole aivan päivänselvää. Välillä täytyy väkisellä kääntää mielensä pois kaikenlaisista deadlineistä ja pakottaa itsensä viettämään vapaata ja rentoutumaan. Kaiken kiireen keskellä tuntuu pahalta viettää sitä vapaapäivää, mutta loppujen lopuksi se on pieni paha verrattuna oman mielenterveyden menettämiseen... ;)
VastaaPoistaRentoa syksyä sinulle ja itse kullekin! Unohdetaan se järjetön suorittaminen ja luotetaan siihen, että kyllä kaikki järjestyy ilman stressaamistakin. :)
Jenni