Syksyn pimeydessä on ehdottoman parhaat puolensa. On lupa olla vaan hiljaa hämärässä. On lupa ja aikaa polttaa kynttilöitä illasta toiseen. En ole koskaan tykännyt kattolampuista, erityisesti. Meillä ei ole edes yhtään kaunista/hienoa/ kattovalaisinta. Niitä täydellisiä on vaikea löytää. Aina jotain liikaa tai liian vähän. Aina valo liian kova ja kirkas. Tahtoisin vielä yhden pöytävalaisimen lisää ja ainakin yhden jalkalampun. Kun tulee vastaan, niin hankin. Ja hankkisin kattoonkin, kun löytäisin.
Lamppujakin kuitenkin tarvitaan.
Niitä pimeitä aamuja varten, kun ei ole kynttilöiden aika. Vaikka kynttilänvalossa on kyllä mukava aamukahvitellakin, mutta aina ei siihen ole mahdollisuutta. Joskus on vaan niin kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti