tämä tavallinen, tärkeä arki

On tässä ja nyt.
Se ei ole mitään ihmeellistä, mutta tärkeintä mitä on.
Elämästä (ainakin omastani) on juhlaksi kutsuttua ehkä prosentti, onko sitäkään. Ellei arjen juhlaa lasketa mukaan.
Nautin ihan oikeasti näistä hitaista aamuista, joihin kotona ollessa on mahdollisuus.
Nautin yksinkertaisista asioista. Pienistä jutuista, joissa näen ja koen paljon suurta.
Välillä harmittaa kiireinen päivä, johon ei voi juuri itse vaikuttaa.
Harmittaa hengähtää ensimmäisen kerran vasta illalla.
Tuntuu kuin päivä olisi mennyt ohi, jonkun muun se eläessä.

Harmittaa joskus ympäristön paineet.
Työelämä ja sen haasteet.
Edessäolevat asiat.

Tahtoisin että aina olisi näin paljon aikaa, kuin nyt, hoitovapaalla.
En ole lomalla, mutta olen vapaalla.
Olen vapaa.
Vapaa rytmittämään arkemme ja päivämme.
Vapaa viettämään vaikka tunnin aamupalapöydässä, lisäillen välillä puita hellaan.
Vapaa tekemään tärkeiksi kokemiani ja näkemiäni asioita.

Unelmani olisi että arki olisi aina tälläistä. Arki olisi omaa elämääni.
Kotia ja omia juttuja.
Unelmissani pärjäisin vähemmällä työllä, vähemmällä rahalla,
näin.