pojat ihmeissään; parkkitalosta, liukuportaista, valtavasta lelukaupasta, kaikesta paljosta (harvoimpa tulee käytyä lasten kanssa ostoskeskuksissa)
Hienoa oli heidän silmissään(näin aínakin kuvittelin) koski, liukuportaat, sipulikirkko, parkkitalon vihreät valot katossa, taas liukuportaat, juna-asema, katusoittaja, jäätelöt kinuskikastikkeella, iltahämärässä kotiin ajaminen.
itse ahdistuin; väkimäärästä (heh, vaikka kuviin ei nyt ole osunut kourallistakaan ihmisiä), jonoista liikenteessä ja kassoilla, tungoksesta liikennevaloissa jalankulkujana, humalaisten määrästä, kaiken kalleudesta, tavarapaljoudesta, sotkuisuudesta, lähes kaikesta.
Eikä tampere ole suuruusluokassaan edes mikään megacity. Huh silti.
Itsessään kaunis kaupunki. Pitäisin kaupungista varmasti enemmän aamuseitsemältä. Kahvilassa? Ilman hälinää. Ilman ostomahdollisuuksia.
Tai torilla?
Jossain muualla kuin keskustori-koskenranta-rautatieasema-askelilla.
Lasten innostus on ihana asia!
VastaaPoistaItsekin ahdistun väentungoksessa, lapsista se voi näemmä olla hurjan jännää :)