Posti toi uuden olivian. Odotan oikeaa hetkeä käydä lehden kimppuun. Iltapalaksi söin viimeisen palan parmankinkku-rucolapizzaa. Olimme aiemmin tänään syömässä naapuripizzeriassa. Niin, pizzanpalan kanssa selailin eilisen kirppis-imagen. Lehti on kevättalven numero. Yksi lysti minulle. Paljon hyviä juttuja. Inspiroivia kuvia. Taitavia tekijöitä lehden takana.
Syömme joka päivä keskimäärin 5-6tomaattia. Niitä on vieläkin. Vihreinä, kellertävänoransseina ja punaisina. Kyllä sato oli valtava ja ilo pitkä.

Tahtoisin syyskukkia pihaan, rappusille ja kaiteelle sinkkilaatikkoon. Olisin tahtonut koristekaalia, taitaa olla aiheellisempaa hankkia callunat.

Voitin huudon mustista perusrattaista nuoremmalle. Täyttää kohta kaksi. Mutta matkustaa paljon rattaissa. Koska asumme lähellä kaikkea, käytämme paljon jalkoja, mutta matkat on vielä pitkiä pienille jaloille. Esikoinen istui kyytiläisenä satunnaisesti vielä reilu kolme vuotiaana.
Laitan myyntiin yhdistelmät, matkarattaat ja pieneksi jääneitä vaatteita. Haikeaa osittain luopua esineistä johon liittyy muistoja. Toisaalta ärsyttävää että kiinnyn tavaroihin. Liikaakin.

Haaveilen jostain matkasta. Ihan pienestä matkasta. Pienen budjetin matkasta. Haaveilen ja suunnittelen työkuvioita vuoden päähän. Niin että pää meinaa haljeta. Vaihtoehtoja olisi loputtomiin. Mihin tajuaisi tarttua...