Huomenta!

Aamukahvi. Voisimpa sanoa että juotu rauhassa.
Korvanjuuressa, kirjaimellisesti, pälättää tauotta kohta kolmevuotias.
Killuu kaulassa ja pyytää "ihhahhaata" ja "eppuseekään".
Äitiä ei huvita juuri nyt kantaa kuusitoistakiloista.
Kahvi jo jäähtyi kuppiin.
Tuolla pienellä ihmisellä on tekemisenpuutetta ja äiti haluaisi olla tekemättä.
Meillä on selkeä ristiriita.

Haettiin pihalta kourallinen vadelmia, kun aamupalaksi ei kelpaa taas mikään.
Marjat maistui.
Äiti sai omenat.
"Omena päivässä", pitäisi muistaa.

Meidän pihan omenapuissa on omenakato. Ne vähätkin ovat rupuisia ja rupisia.
Koitan jostain saada säkillisen, että edes pari omenapiirakkaa ja syötäväksi.
Kotimaiset omenat on vaan niin hyviä.
Ja on sääli että monilla ne mätänee maahan.
Fiksuja on ihmiset jotka keräävät niitä laatikkoon pihaportille "otatästä"-lapun kera.

Haettiin aiemmin aamulla matto lattiaan ja junaratalaatikko alakertaan.
Raahaudun lattialle.
Käytän kahvin mikrossa.

Mukavaa torstaipäivää!