torstai 8. marraskuuta 2012

pala kesää, keskellä synkintä syksyä


Lyhyen lyhyt työpäivä mahdollisti kaksi tuntia yksin kotona, keskellä päivää.
Aurinko paistoi ja toi harmillisesti näkyviin kaikki pölypallerot ja hiekanmuruset.
Vaikka pikkuinen flunssa meinaa vaivata ajattelin ettei auta muu kuin tarttua imuriin.
Käytin ajan supertehokkaasti, niin että ensimmäisen tunnin roudasin romuja paikoilleen, latasin pyykkikonetta ja imuroin huushollin


Siivottuani raottelin varovasti verhoja ja sälekaihtimia ja annoin auringon valaista.
Paistoin pannulla muutaman siivun halloumia, ja pakkasesta sulatin mansikoita niin että ne jäi puolijäisiksi. Sekaan pilkoin hunajameloonia ja petinä toimi lehtisalaatinloppu. Päälle hunajaa ja suolapähkinöitä.


Istuin ikkunan eteen kasvot aurinkoon.
Nautin tehdyistä töistä, kesäisestä salaatistani, auringosta ja uudesta Divaanista.
Vähän selailin blogeja, vastasin pariin sähköpostiin.


Tämä kaksi tuntia oli oiva tilaisuus latautua.
Nyt jo kaamee hulabaloo menossa, ruokaemmeet oottelee keittiössä. Pitäisi nyhjätä melkein tyhjästä joku päiväruoka, vasta illemmalla pääsen kauppaan.
Sitten olis jalkapalloharkkoihin lähettämistä, läksyjen tsekkausta ja huomiseen valmistautumista.
Yksi isänpäiväkorttiaskartelu, paketointi ja sellaista.

7 kommenttia:

  1. Joskus saa kahdessa tunnissa ihmeitä aikaan, toisinaan tuntuu, että koko päivä menee, eikä mikään etene mihinkään päin...

    Meillä sai jo pidellä, ettei isäinpäivälahja mennyt jakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta!! Joskus tosiaan mikään aika ei riitä ja toisinaan saa hetkessä paljon aikaan. :)

      Meilläkin on molemmat "lipsautelleet" jo pitkin viikko lahjoista...niin hyvin muistan ajan kun ei malttanut pitää yllätyksiä! =)

      Poista
  2. Muutama tunti omaa aikaa auttaa ihmeesti lataamaan akkuja. Salaatti näyttää niin herkullislta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, välillä se riittää oikein hyvin! =) Ei muutakun salaattia väsäämään, suosittelen tuota yhdistelmää!!

      Poista