Rakas päiväkirjani.

Takana on hyvin huonot yöunet. Aamu alkoi ankeasti vesisateella ja päiväkotilainen oli herännyt (heräämässä) väärällä jalalla. Puoliunisena sulloin reppanan toppahaalariin ja unihiekkaa pestiin vielä päiväkodilla.
Töissä töitä. Tavallista. Sairasloman jälkeen olen hetken normaalia enemmän pihalla. Kuitenkin huomaan ilokseni jaksavani taas ihan erilailla. Puhti on palannut.
Kotiin pääsen puolitoistatuntia ennen poikia.
Pikaimuroin, pesen vessat ja lajittelen pyykkiä naruilta. Petaan pedit ja totean senkin homman ihan turhaksi. Eihän meille ole edes ketään tulossa tänään. Ei ainakaan tupatarkastusta tekeen. Hörpin lämmintä kaakaota ja selailen lehtiä.
Puoli kolmeksi olen hakenut päiväkotilaisen, joka on jo yhtä aurinkoa. Tahtoo kotiin, tahtoo katsoa yhden kesken jääneen piirretyn, tahtoo leikkiä eilisen legoleikkiä ja tahtoo syliin. Oli kuulemma kiva päivä, mutta että nyt on vielä kivempaa. Tykkää olla kotona. Ja kainalossa.
Koululainen tulee koulusta, pelaa hetken tietokoneella, syö (kuin hevonen) ja tekee reippaana läksyt. Ulkoa tulee opetella viiden kertotaulu. Kirjoitin sen liitutaululle.
Päiväruoaksi paistinperunoita ja eilisen jauhelihakastiketta.
Viideksi pitää olla koululaisen jalkapallotreeneissä, jotka onneksi lähikoululla. Saatan pojan sinne fillarilla ja jatkan pyörällä matkaa keskustaan palauttaan kirjastoon kirjoja, makuuniin leffoja ja vien yhden paketin postiin.
Kotona olen puoli kuusi. Minut noudetaan illaksi ystävän luo vaatekutsuille. Pitkästä aikaa pari tuntia kodin ulkopuolella. On oikeastaan aika vapauttavaa istua sohvannurkassa vailla mitään muuta tekemistä kuin katsella ja kuunnella esitelmää vaatemateriaaleista ja pesuohjeista. Sovitan, hypistelen, harkitsen ja punnitsen. Päätän olla ostamatta. Joulunalla on rahareikiä riittävästi ja kaapit on ennestään täynnä. Huomaan ajattelevani pitkästä aikaa järjellä.
Pojat soittaa koska tulen. Lupasin tehdä lättyjä ja olin jo unohtanut. Ilta venähti huomaamatta. Mutta lupaus on lupaus. Pojat saa lettunsa-lättynsä mansikkahillolla.
Iltapesut ja iltasadut ja talossa on hiljaisuus vähän liian myöhään.
Onni on että meillä on huomenna päiväkotilaisen kanssa vapaapäivä.
Kun muut raahautuvat puoliunisina autoihinsa ja busseihin, me käännetään kylkeä.