l i l a r u m

Olen nyt kuulkaas niin kuuliainen, että heti kuin tilauksesta laitan tänne kotikuvia. Täysin stailaamattomia, hetki sitten, ilta-auringon laskiessa räpsittyjä.
Huomaan että taulutkin on miten sattuu, ja jollette heti huomaa, niin huomautan; melkein puolesta kehyksiä puuttuu vielä kuva tai teksti.

Aiemmin seinällä oli vain tuo taulu jossa neljä sydäntä. Ja isolle seinälle se oli liian vähän.
Taulujen ryhmittelyä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Toteuttaminen aina venyi. Tässä on nyt alku.
Seinä täydentynee aina kun kohdalle osuu oikeanlainen kehys.

Tämä huone on alakerran toinen huone, olohuoneen vieressä. Melkein ylimääräinen meille. Ehkä joskus meidän makuuhuone, kun pojat kasvavat ja valloittavat yläkerran.
Siihen saakka täällä netteillään, luetaan, rämpytellään satunnaisesti kitaraa, kuivataan pyykkiä, leikitään, askarrallaan, juostaan läpi....

blogiasiaa ja helppoa leivontaa

Tahtoisin niin kovasti kirjoittaa ja kuvata jotain kivoja löytöjä kirppareilta, mutta en ole pahemmin niillä kierrellyt, ja kun olenkin, niin olen palannut tyhjin käsin. Tavallaan tylsää, tavallaan hyvä juttu. Kun en oikein tiedä mihin mitään kohta mahtuu.
Eikä tarvitakaan mitään.
Vaatteita kyllä. Lähinnä pojille. Tulevalle koululaiselle. Mutta niitäpä ei niinvain enää löydykään noiden koossa, käytettynä.

Tahtoisin myös tehdä postauksen jostain kivasta kodin sisustusjutusta, mutta. Taas se iso mutta. Ei ole mitään uuttaa, mitään valmista, eikä mitään vanhaakaan.

On vähän sellainen tunne että kaikki olisi kertaalleen kuvattu.
Mitäs sitten?

On myös alkamassa neljänkuukauden "kituaika" kun jään pelkälle kotihoidontuelle. Se tarkoittaa että juuri mitään suunnittelematonta ei tehdä, eikä osteta.

Ratkaisen tilapäisesti asian siten, että kuvataan sitten ruokia. :)
Kuinka tylsää hyvänsä, näin mennään.
Ja jaan samalla yhden mukavan, nopean, yksinkertaisen ohjeen, jolla saa pikapikaa tuoretta "leipää". Oli erityisesti lasten makuun!

p e r u n a r i e s k a s e t  
(näitä tulee neljä)

4 keskikokoista perunaa
1,5 dl maitoa
ripaus suolaa
1 muna
2dl hiivaleipä-/vehnäjauhoja
1dl ohrajauhoja
2rkl voita

survo kypsät, kuoritut perunat, lisää maito ja muut aineet. Leivo (levitä) taikinasta neljä leipää. Pistele ja paista heti 275asteessa n.12min.

tiivistetyt juhannuskuulumiset

Keskikesää juhlistettu.

Perheen ja suvun kera perinteisin menoin.

Grillausta, ulkonaoloa, yhdessäoloa, sauna, kokko, latokaraoketanssit, diaboloesityksiä lasten toimesta, kalastusta, kävelylenkkejä, jäätelöä, muurinpohjalettuja.

Kolmen päivän kotoa (koneelta) poissaolon jälkeen mukava istahtaa, lueskella muiden kuulumisia, pyykkäillä ja valmistautua uuteen viikkoon.

Vielä yksi viikko lomaan.

pinnallisia

Mieli tekisi vähän manata.
Vähän jauhaa ja vähän kirota!
Mutta koska en tahdo blogissani jauhaa paljonkaan pintaa syvemmälle, etenkään omissa asioissa, niin pysykööt kepeänä ja suppeana tämäkin teksti.

Tämän päivän pinnalliset pikkujutut: (joidenkin mielestä pieniä, toisille isoja)
*aamuvieraita
*ulkoruokintaa (pikaruokalassa lounasaikaan, lasten kera)
*esikoinen kyläili pikkuserkullaan
*tehtiin salaattivadillinen osaksi oman maan tuoreista
*eilistä pizzaa
*rikkaruohojen kitkemistä
*tomaatinalkujen kastelemista
*sadekuuro
*saunanlämmitys
*pojat papan parturoitavana
*outo hiljaisuus

ps. kuvat onnistui vihdoin pienellä viiveellä...

Luen ekovuodesta manhattanilla, olen ahminut kirjan viimeisille sivuille. Suosittelen!
Paljolti tuttua juttua, mutta hauskalla tapaa kirjoitettuna! Ei paasausta, eikä turhantärkeää nippelitietoa.
Lainasin serkultani myös toisen kirjan; mats-eric nilssonin: aitoa ruokaa. Se menee seuraavaksi lukuun.

Ajattelin että olisi hyvä ja järkevää vähentää koneella istumista iltaisin ja vaikkapa lukea. Huomaan vaan meneväni entistä myöhempään yöunille kun hyvä kirja on kesken.

Ja kun huomaan kukkuvani myöhempään illalla, huomaan myös juovani kahvia entistä enemmän. Tällä voisi olla yhteyttä...?
Ajattelin siis vähentää sitä ja siirtyä taas enemmän teelinjalle.
Ilman aamukahvia tosin en osaa olla.
Ja kun nyt olen ajatellut niin kauhean paljon, ajattelin vielä koittaa hauduttaa teetä pihamaan antimista. Vinkkejä otetaan vastaan, mitä voisi teehen käyttää?

Tein annoksen persikka-banaanijugurttia, johon hain kasvimaasta sitruunamelissaa, sekin kelpaisi varmaan teehen? Mahtava tuoksu!

Kuvat on hetki ennen ukkosta. Äsken kuvia ladatessa jyrisi aikalailla. Esikoinen laski salaman ja jyrinän väliä. Pääsi jonnekin kymmenenkieppeille joka kerran. Ei nyt ihan kohdalla ollut, mutta vettä tuli kuin saavista kaatamalla.

Tulipa sekavanoloinen sepustus, kuten sanoin ajatuksia on pää täynnä, ehkä liiankin pursuilee. Pitänee ottaa kynä kauniiseen käteen ja laatia muutama pääkoppaa tyhjentävä lista.

juoksuaskelia

Mistä saisi murto-osan tuota virtaa mitä lapsissa riittää loputtomiin?
Juoksevat joka paikkaan, kävellä ei kerkiä eikä malta.
Säntäilevät sinne ja tänne ja tuonne. Kääntävät jokaisen kiven ja kaivavat matoja maasta. Keräävät aarteita teiden varsilta; pullonkorkkeja, keppejä, pölykapseleita, kiviä, käpyjä, muovinpalasia...

Puhumme puistoäitien (ystävien ja tuttavien) kanssa paljon poikien ja tyttöjen eroista. Minä tiedän vain pojista, ja sen mitä muistan omasta lapsuudestani, tyttönä. Ja vain sen mitä näen ympärillä. Muitten muksuista. Ja kyllä vallan heissä on eroja. Pojissa ja tytöissä.
Lapsissa yleensä.
Minä sanon että eläköön ne erot! Eihän me aikuisetkaan olla samasta muotista.

Meille nyt sattui tälläiset "eläväiset" pojat. Yleisemmin kuulen sanottavan villeiksi. Minä kutsun pojiksi.
Touhukkaiksi pojiksi ja lapsiksi. Joita kiinnostaa yli kaiken muun, kaikki.
Pojiksi joille kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Jotka kinaavat, vänkäävät, vääntävät kättä, pitävät ääntä itsestään, juoksevat mieluummin kuin kävelevät, jaksavat odottaa ja kuunnella tasan niin kauan kuin aihe kiinnostaa, leppyvät yhtä nopeasti kuin kiukustuvat, eivät mökötä viittä minuuttia kauempaa, eivät kanna kaunaa, eivät puhu pahaa, eivät lakkaa puhumasta....

Piti kirjoittaa jotain ihan muuta...jotain sinnepäin että vähille jäänyt koneella istuminen. Koitan pysyä perässä.

Ihanien, meneväisten, tekeväisten poikieni perässä!!

pyykkipoikamuistutin ja pöydänkulma

Ja pahoitteluni heti alkuun että kuvat on epätarkkoja kun valoa taas niukanlaisesti.

Ostin yhdestä käsityökojusta tuollaisen hauskan, pirteän värisen muistilappupidikkeen. Kiva ja simppeli idea, olisi helppo toteuttaa itsekin! Vaikka lahjaideaksi?
Jokaiselle viikonpäivälle on oma eriväriseksi maalattu pyykkipoika...
Ripustin "muistuttimen" keittiön oveen paremman paikan puuttuessa.

Pieni kuvamaistiainen myös uudesta-vanhasta pöydästä, joka meille kulkeutui viikonloppuna. Ihana! Pöytä on puhdas maaleista ja täynnä ajan jälkiä, en meinaa maalata, mutta mietin olisiko syytä antiikkivahalla tms. käsitellä?

Samana sunnuntaina meille kotiutui myös yksi reilu satavuotias patakaappi. Laittelen kuvia kun tämän huone alkaa muotoutuun. Niin ja kun valoa taas enemmän.

Kyllä vesisade tuli tarpeeseen, ja ihan kiva sisälläkin puuhailla kaikenlaista. Ja yöt nukkuu paremmin. Eli on näissäkin päivissä puolensa.