maanantai 20. joulukuuta 2010



Joulukuun kahdeskymmenes.
Kaipasin kotiin jotain punaista. Ihailin punaisia kärpässieniä muiden blogeissa ja polkadottia! Eilinen joulutoripiipahduskaan ei tuonut punaista kotiin. Vaan niinpä asioilla on tapana loksahtaa paikalleen, pienissä ja isoissa ongelmissa. Että kun eskarilainen tänään tuli kotiin uuden joulutontun kanssa, toi hän ripauksen juuri sitä punaista kotiin ja ne jonnekin piiloutuneet tontut keräsimme yhteen. Ikkunanväliin.
Nyt tontut kurkkivat ikkunan takana, kirjaimellisesti. Meille kotiin, että ollaanko täällä vielä nämä pari päivää ihmisiksi.
Tontuista arvokkaimpia ovat tietenkin omatekemät. Isomman pojan askartelut, ja ne ovat nyt turvassa kaksivuotiaan "tuholaisen" käsistä..

3 kommenttia:

  1. Näin ne asiat tuppaavat järjestymään ja saitte kaipaamanne punaista:) Kaksivuotias ei tosiaan pääse näpelöimään. Ihanat tontut!

    VastaaPoista
  2. Tunnelmallisia tonttuja. Ihanaa joulunaikaa sinulle.

    VastaaPoista
  3. Lastentekemät jutut ovat sitten symppiksiä. Ja usein tosiaan se pienikin ripaus riittää, kaiken ei tarvitse olla punaista ;)

    VastaaPoista