...ongelmani on TÄMÄ! Se on sokeri, sen kaikissa muodoissa. Minulle vapaapäivän synonyymi on herkkupäivä, tai oikeammin herkkupäivä on jo se vapaapäivä aatto. Ja usein kun niitä vapaapäiviä on kaksi peräkanaa, niin niitä herkkupäiviä onkin jo kolme!
Rakastan irtokarkkeja, eilen ne oli taas alennuksella ja se tarkoittaa että tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Alennus olisi muuten ikäänkuin hukkaan heitetty (tiedän, se on sairas ajattelutapa).
Rakastan myös leivonnaisia. Mielessäni joku kummallinen antiikinaikainen mielleyhtymä että täydellinen äiti leipoo vapaapäivinään (kuten tänäänkin). Lapset tietenkin rakastavat pullantuoksua, tykkäävät taikinasta ja niistä tuotoksista. Ja kohtuudellahan leivonnaisten syömisessä ei ole mitään pahaa. Mutta sitten se lipsuu pullasta toiseen ja kolmanteen.
Huokaus.
Niin ja sitten on se ihan tavallinen, kamalan herkullinen ruoka. Joka meillä tehdään melkein joka päivä itse. Käytämme voita ja käytämme kermaa. Mutta myös valtavasti erilaisia kasviksia, sipuleita, papuja ja marinoimatonta lihaa. Tiedän todellakin kuinka pitää syödä laihtuakseen. Tiedän miten lautanen tulee täyttää. Tiedän ruokaympyrät, paljon kalorimääristä, tiedän karppauksesta, sokerin pahuudesta, lisäaineista...yleensäkin minä kyllä tiedän mitä tulee tehdä. Laihtuakseen.
Pitää syödä vähemmän (ja/tai paremmin), liikkua enemmän (monipuolisesti, päivittäin).
Syödä kohtuullisesti, järkevämmin, kasvispitoisemmin, sokerittomammin.
Uskon että sokerikoukusta eroon pääseminen olisi se suurin päämääräni.
Täällä toinen samanlainen, joka voi allekirjoitta koko kirjoittamsi tekstin. Just napsin taas pari namua suuhun ja ajattelin ainakin viikonloppuna leipoa jos tänään ei enää jaksa. Huomenna mennään kaverin muksun synttärelle ja ah siellä on ihania juttuja tarjolla =) Kyllä sokeri koukuttaa!! =)
VastaaPoistaKyllä!! Vaikeeta on. Etenkin nämä viikonloput, kun on niin paljon "hyviä" "syitä" :/ Pienin askelinko pitäisi edetä vai kerralla vaan sokerit pannaan?
PoistaEhkä kerralla pitäisi pannaan laittaa, mutta elämä on nautintoja =)
PoistaNiinhän se on. :))
PoistaTiedän tunteen! Nyt oon ollut kuukauden syömättä karkkia. Oli pakko tehdä hetkeksi totaalistoppi, että huomaisin, miten usein noita herkkuja tulikaan vedettyä ja irrottautua niistä hetkeksi, jotta sais kohtuulinjan jatkossa, eli viikonloppuna kohtuullisesti makeaa, töissä kahvin kans sitte vaikka vähärasvaista rahkaa, hedelmä tms.
VastaaPoistaHyvä sinä! Kuukausi on nimittäin jo tarpeeksi pitkä aika päästä eroon siitä sokerinhimosta!
PoistaMies suosittelee välillä vetämään niin totaaliset sokeriöverit että oksennus tulisi, niin sitten ei kuulemma tee mieli ;) jotenkin epäilen sitäkin.
Tykkäsin ajatuksesta: kohtuudella kaikkea. Mutta missä on kohtuuden rajat?
Hehee, miehesi vinkki voisi toimia, söin pienenä liikaa kermavaahtoa, niin että oksennus tuli. Sen jälkeen kammosin kermakakkuja vuosia, kavereiden synttärikakut oli kauhistus. Nyt kyllä maistuu kermavaahto vaikka vohveleiden tai lättyjen päällä, mutta siihen ei todellakaan ole mikään himo, jonnekin on jäänyt kytemään vieläkin pienen pieni epäluulo.
PoistaSokeri koukuttaa täälläkin! Tietoa tosiaan on terveellisestä ja järkevästä syömisestä, vaan kun sitä on niin koukussa niin koukussa siihen sokeriin. Kaikki kelpaa; namut ja pullat ja kakut. Juomat taitaa olla ainoat joita en sokeroituna nauti.
VastaaPoistaMulle ei sovi kerran tai pari viikossa, jos haluan irti koukusta on paras vaan kertakaikkisesti kieltäytyä kaikesta makeasta herkusta. On siitä tullut irttauduttua, mutta aina sitä jossain vaiheessa sen yhden namun suuhunsa vie. Ja siinä sitä taas ollaan!!! Miten aikuinen voikin olla niin helppo ja heikko??!!
Juuri näin. Mistä löytyy se motivaatio? Itsekuri? Huhuuuuu.......:D
PoistaJosko taas maanantaina alkaa kovempi yritys???
Sama täällä ja olenkin pohtinut erilaisia keinoja siitä irtipääsemiseksi...vielä kun saisi päätettyä ja pidettyä päänsä niiden toteuttamisenkin suhteen. Tietoa olisi, missä olisi selkäranka...
VastaaPoistaSepä se, missä selkäranka? Tuolla se on jossain, kaiken alla :/ mietin sellaistakin että jos vaikka pari viikkoa kuvaisi kaiken syömisen ja jokaikisen karkinkin! Tajuaisiko sitten mitä ilman olisi paljon parempi olo?
PoistaMä olen myös semmonen, että päätän muka olla niin terveellisesti elävä..pah..sitten retkahdan ja saattaa mennä puoli levyä suklaata. :D
VastaaPoistaNii in. Juuri niin. Syön kanssa pääsääntöisesti tosi terveellisesti, mutta myös paljon hyvää. Eli paljon ilmeisesti kaikkea XD Eikä enää edes naurata!
Poista