Lepopäivä

Tämä päivä on ollut sellainen, kun sunnuntain pitää ollakin. Lepopäivä.
Tänään nukuttiin pitkään, herättiin esikoisen kanssa auringon jo paistaessa ja pienin ja isoin mies jatkoivat vielä uniaan.
Keitimme taas pikkukattilallisen munia. Värjäsimme niitä marjamehulla haalean vaalenpunaisiksi.
Piirtelimme niihin ja söimme aamupalan pitkän kaavan mukaan. Ruksi seinään; pojat istuivat pöydässä puoli tuntia!
Jo tosin kananmunien kuorinta on operaatio joka kestää, lisäksi papupurkillinen oli lämmitetty paahtoleivän ja munien kaveriksi. Poikien herkkua!
Päivä lähti siis hyvin käyntiin ja sillä linjalla mentiin iltaan saakka.

Miehen mummulassa kyläillessä meni useampi tunti. Oli ruhtinaallista istua valmiiseen pöytään. Ja kaikkihan tietää miten mummojen ruoka on ihan parasta!
Mummot ei säästele voissa, eikä kermassa.
Ruoka maistuu siltä miltä ruoan kuuluu maistua.
Esikoinen totesi iloisesti: "tää on ihankuin jouluna!"

Iltapäivä ja ilta kului ulkona; kävelyllä pienin nukahti rattaisiin kun päiväunet jäi väliin aiemmin. Pyörälenkki tehtii vielä ihan illan viimeiseksi.
Aurinkoa ja ulkoilmaa on saatu hyvä annos tänäänkin.

Ps. sain hauskan valokuvaushaasteen jo aiemmin kaaponkammarista ja nyt fallen for an old chair-blogista, mutta koska näiden ohjeiden mukaan valitsemani valokuva sisältää kasvoja, en sitä periaatteideni mukaan laita blogiini. Itseasiassa koko kansiollinen, joka on vuodelta 2006 sisältää kasvoja, näin ollen haasteeseen jää osallistuminen väliin minulta. Kiitos kuitenkin tytöt että muistitte tällä(kin) tavoin.